Kuvaus
Madonna ja lapsi, jolla on kuusi Tommaso del Mazza -maalin pyhää, ovat italialaisen renessanssin mestariteos, joka erottuu sen hienosta taiteellisesta tyylistä ja moitteettomasta sävellyksestään. Teos luotiin 1500 -luvulla renessanssin apogeen, ja sitä pidetään yhtenä Neitsyt Marian ja lapsen Jeesuksen parhaimmista esityksistä.
Maalauksen koostumus on vaikuttava, kun Neitsyt Marian hahmo keskellä ympäröi kuusi pyhää. Jokainen hahmo sijaitsee täydellisesti koostumuksessa, mikä luo tasapainon ja harmonian tunteen työssä. Jeesuksen lapsen hahmo on erityisen viehättävä, iloisella ilmaisullaan ja rentoutuneella asennollaan.
Maalauksen väri on elinvoimainen ja täynnä elämää. Kulta- ja siniset sävyt ovat vallitsevia työssä, mikä aiheuttaa valoisuuden ja syvyyden vaikutuksen. Värin käyttö maalissa on näyte Mazzan verkkotunnuksesta renessanssitekniikan yli.
Maalauksen historia on kiehtovaa. Teos on luotu Sormani -perheen kappelille San Pietron kirkossa Gessatissa Milanossa, Italiassa. Maalauksen tilasi perheen patriarkka, joka halusi edustajan Neitsyt Mariasta ja lapsesta Jeesuksesta, jota ympäröivät Santos. Työtä pidettiin yhtenä aikansa parhaimmista, ja sitä on ihaillut sukupolvien ajan.
Maalauksen vähän tunnettuja näkökohtia ovat Del Mazzan käyttämä tekniikka työn luomiseen. Taiteilija käytti tekniikkaa nimeltä "Sfumato", mikä merkitsee useiden maalauskerrosten levittämistä pehmeysvaikutuksen ja hämärtymisen luomiseksi työhön. Tämä tekniikka on näyte Del Mazzan verkkotunnuksesta hänen kaupastaan ja sitoutumisestaan täydellisyyteen kaikissa yksityiskohdissa.
Yhteenvetona voidaan todeta, että Madonna ja lastenkipumaalaus kuuden Tommaso del Mazzan pyhien kanssa on italialaisen renessanssin mestariteos, joka erottuu sen taiteellisesta tyylistään, moitteettomasta koostumuksestaan, elinvoimaisesta värikkäästä ja hienostuneesta tekniikastaan. Teos on näyte Del Mazzan sitoutumisesta täydellisyyteen kaikissa yksityiskohdissa ja kunnianosoitus Neitsyt Marian ja lapsen Jeesuksen kauneudelle ja armoille.