Kuvaus
Madonna ja lasten maalaus (Ansidein alttaritaulu) on italialaisen renessanssin mestariteos, jonka on luonut taiteilija Raffaello Sanzio vuonna 1505. Tämä taideteos on yksi tärkeimmistä Raffaellon urasta, ja sitä pidetään yhtenä 16. sijalle parhaimmista maalauksista 16. vuosisata.
Maalaus sijaitsee Kansallisessa taidegalleriassa Washingtonissa, D.C. ja edustaa Neitsyt Mariaa ja lapsia Jeesus, joka istuu valtaistuimella, pyhien ja enkelien ympäröimä. Maalaus on uskonnollista taidetta, ja se luotiin käytettäväksi alttarina San Fiorenzon kirkossa Perugiassa, Italiassa.
Raffaellon taiteellinen tyyli tässä maalauksessa on tyypillisesti renessanssia, jolle on ominaista tarkkuus yksityiskohtien, perspektiivin ja osuuden esittämisessä. Maalauksen koostumus on erittäin tasapainoinen ja symmetrinen, kun Neitsyt Marian kuva on keskellä, pyhät ja enkelit reunustavat molemmin puolin.
Maalin väri on elinvoimainen ja kirkas, lämpimillä ja kirkkailla sävyillä, mikä antaa lämmön ja rauhallisuuden tunteen. Raffaellon tekniikka tässä työssä on poikkeuksellinen, pehmeillä ja herkillä siveltimien kanssa, jotka luovat pehmeyden ja harmonian tunteen.
Maalauksen historia on kiehtovaa, koska Ansidei -perhe, yksi Perugiassa tärkeimmistä, tilaavat sen uskonnollisena tarjouksena San Fiorenzon kirkolle. Maalaus siirrettiin Firenzeen 1700 -luvulla ja sitten Englantiin, missä brittiläinen taiteen keräilijä Sir Joshua Reynolds osti sen.
Maalauksen vähän tunnettuja näkökohtia ovat se tosiasia, että Raffaello käytti rakastajaansa Margherita Luti -mallia Neitsyt Marian hahmolle. Uskotaan myös, että lapsen Jeesuksen hahmo on inspiroinut Raffaellon suojelijan Pojan, Atalant Baglionin.
Yhteenvetona voidaan todeta, että Madonna ja lasten maalaus (Ansidein alttaritaulu) on italialaisen renessanssin mestariteos, joka erottuu sen poikkeuksellisesta taiteellisesta koostumuksesta, koostumuksesta, väreistä ja tekniikasta. Maalauksen historia ja vähän tunnetut näkökohdat tekevät siitä vielä mielenkiintoisemman ja kiehtovamman.