Kuvaus
Henri Matisse, yksi modernin taiteen peruspilareista, löytyy väristä ja muodostaa sen tehokkaimman ilmaisun kielen. "Notre Dame" (1904, 72x60) Matisse tarjoaa meille näkemyksen kuuluisasta Pariisin katedraalista, tulkittu uudelleen hänen ainutlaatuisen näkökulmansa kautta. Tämä työ kuuluu uransa ratkaisevaan hetkeen, kun postimpressionismi ja fauvismin alkusoittoon alkoivat tutkia uusia ilmaisumuotoja.
Tarkkaillessaan "Notre Damea", vapaus, jolla taiteilija manipuloi muotoa ja väriä, on ilmeinen. Katedraali, joka on tunnistettu upeista goottilaisista mittasuhteista ja yksityiskohtaisesta arkkitehtuuristaan, vähenee tässä väripisteiksi ja yksinkertaistettuihin viivoihin. Matisse ei hae uskollisia ja valokuvien esityksiä, vaan emotionaalista ja subjektiivista herätystä. Rakennuksesta, vaikka se on tunnistettava, tulee abstraktio, jossa jokainen elementti näyttää värisevän autonomian avulla. Katedraalin tornit ovat tuskin hahmoteltuja, ja arkkitehtoniset yksityiskohdat katsovat paikkansa väri- ja muodon avulla.
Värin käyttö tässä maalissa on erityisen merkittävä. Siniset ja vihreät sävyt ovat hallitsevia, jotka ympäröivät rakennetta melkein unenomaisessa ilmakehässä. Matisse käyttää väriä itsenäisyyden tunteella, ei keinona toistaa todellisuutta, vaan sensaatioiden välittämistä. Syvän sinisen aivohalvaukset antavat rauhallisuuden ja salaperäisen syvyyden tunteen, kun taas vihreiden ja Ocherin alueet ehdottavat elämää ja kaupunkiympäristöä, joka ympäröi ikonista katedraalia. Se on visio, joka vangitsee esineen lisäksi myös ympäröivän tilan ja tunteen.
Vaikka työ ei esiinny hahmoja perinteisessä mielessä, kaupunki ja katedraali itse toimivat päähenkilöinä. Matissen mielestä Pariisi ei ole vain tausta, vaan myös tuntuva, elinvoimainen kokonaisuus. Ihmishahmojen puuttuminen keskittyy huomion arkkitehtuuriin ja sen vuorovaikutukseen ympäristön kanssa, kutsuen katsojaa avaruuden ja muodon meditaatioon.
"Notre Dame" heijastaa myös Matissen tyylin siirtymävaihetta, kun hänen kokeilunsa johtavat hänet Van Goghin ja Cézannen postimpressionismiin fauvismin radikalismiin. Tätä kuvaa voidaan pitää seuraavien teosten edeltäjänä, jossa sen värin käytöstä tulee entistä rohkeampaa ja sen tyyli, määriteltympi ja vallankumouksellisempi.
Henri Matisse haastoi jatkuvasti uransa aikana jatkuvasti aikansa taiteellisia yleissopimuksia. "Notre Damen" avulla se tarjoaa paitsi tulkintaa symbolisesta rakennuksesta, myös ikkunasta omaan taiteelliseen metamorfoosiin. Teoksesta tulee synteesi sen varhaisista tutkimuksista ja lupauksesta tulevasta evoluutiosta. Hän ilmentää Matissen etsinnän henkeä, hänen kykynsä nähdä ilmeisen ja kykynsä muuttaa jokapäiväistä syvästi henkilökohtaista esteettistä ja emotionaalista kokemusta.