Kuvaus
Henri Matisse, yksi modernin taiteen kolossista, juhlitaan sen rohkeasta väristä ja innovatiivisesta koostumuksen lähestymistavasta. "Muusikot" (1921) Matisse tutkii ainutlaatuisella taitolla muotojen ja värien välistä vuorovaikutusta tuottaen elinvoimaisen visuaalisen sinfonian. Tämä teos, joka mittaa 42x60 cm, kapseloi monia fauvistisen tyylin erottuvia elementtejä, jotka kuvaavat Matissen taiteellista kypsyyttä.
Maalaus esittelee kolmen hahmon ryhmän, ilmeisesti muusikot, vaikka instrumentit eivät ole heti ilmeisiä. Nämä luvut on järjestetty rentoihin asentoihin ja vaikuttavat upotettuna heidän musiikilliseen toimintaansa, ikään kuin ne olisivat osa näkymätöntä orkesteria. Sen muotojen rajaavien linjojen yksinkertaisuus viittaa spontaanisuuden ja sujuvuuden tunteeseen, ominaisuuksiin, joita Matisse ajoi innokkaasti hänen työssään.
"Muusikoiden" värit ovat osoitus Matissen kromaattisesta rohkeudesta. Käytä palettia, joka peittää elävästä oranssista ja punaisesta syvän siniseen ja vihreään, jolloin luomalla kankaalle tehdyn dynaamisen kontrastin. Tämä lähestymistapa merkitsee evoluutiota fauvismin koloristisesta radikalismista kohti suurempaa harmoniaa ja tasapainoa, vaikka menettämättä sitä kuvaavaa voimakkuutta.
Maalin tausta on yhtä merkittävä kuin itse hahmot. Taustan geometriset mallit viittaavat islamilaisen ja afrikkalaisen taiteen vaikutteisiin osoittaen Matissen kiinnostuksen muihin kuin länsimaisiin kulttuureihin. Lisäksi koristeelliset elementit ja tyyliteltyjä kasvimuotoja, jotka täyttävät tilaa
Toinen huomattava näkökohta on koostumuksen melkein teatraalinen ilmapiiri. Luvut, vaikka ne ovat yksinkertaistettuja, näyttävät miehittävän skenaarion, jossa tila on sekä viitteellinen että määritelty. Tämä skenaario ei ole realistinen, vaan pikemminkin runollinen ympäristön tulkinta, jonka tavoitteena on ehdottaa enemmän kuvaamista. Hahmoja ympäröivä ontelo ei ole tyhjä, vaan tila, joka on täynnä tulkitsevia mahdollisuuksia, joissa katsojaa kutsutaan täyttämään kertomus.
On kiehtovaa tarkkailla Matissen lähestymistapaa tämän maalauksen ihmishahmoon. Luvuilla, vaikka ne ovat enimmäkseen rajattu selkeillä muodoilla, on melkein eteerinen laatu, ikään kuin ne olisivat ikuisessa liikkeessä. Tämä tekniikka antaa näkymän olla vaivatonta hahmosta toiseen, havaitsemalla koko kohtauksen melkein musiikillisena yksikönä.
Matissen teoksessa "muusikot" löytää yrityksen muista maalauksista, joissa musiikin taide ja muusikoiden esitys ovat toistuvia teemoja. Teokset, kuten "La Musique" (1939) tai erilaiset sisustustutkimukset, joissa läheiset muusikot ovat edustettuina, heijastavat heidän jatkuvaa huolta suunnittelusta ja harmoniasta, sekä kuvassa että äänessä.
Yhteenvetona voidaan todeta, että vuoden 1921 "muusikot" on jalokivi Henri Matissen laajassa ohjelmistossa. Maalaus ei ole vain värien ja muodon juhla, vaan myös meditaatio musiikista ja esitystaiteesta. Katsojina meitä kutsutaan pääsemään tähän elävään maailmaan ja löytämään itsellemme visuaaliset melodiat, jotka Matisse sävelsi tällaisen hallinnan.