Maisema Toulousen ympäristöstä, naisten silta 1898


Koko (cm): 50x35
Hinta:
Myyntihinta£132 GBP

Kuvaus

Maalaus "Paytage des Virons de Toulouse, Le Pont des Demoiselles" (1898), Henri Matissen varhainen teos, esitetään kiehtovana todistuksena siirtymäkauden taiteellisen uran taiteellisen uran taiteellisessa urassa taiteellisen uran taiteellisessa urassa taiteellisen uran taiteellisessa urassa taiteellisen uran taiteellisessa uralla taiteellisen uran taiteellisen uran taiteellisen uran taiteellisen uran taiteellisen uran taiteellisen uran taiteellisen uran taiteellisen uran taiteellisen taiteellisen uran ura mestari Ranskan kieli. Uransa aamunkoitteessa toteutettu työ osoittaa, että Matisse on edelleen uppoutunut akateemisiin tekniikoihin ja herkkyyksiin, mutta jo alkanut kokeilla valoa, väriä ja koostumusta, joka huipentuu hänen arvostetussa post -impressionistisessa tyylissä.

Tässä kappaleessa Matisse kuvaa maisemaa Toulousen ympärillä ja kiinnittäen huomattavaa huomiota yksityiskohtiin ja luonnollisen ympäristön tekstuuriin. Ensimmäinen asia, joka erottuu koostumuksessa, on silta, joka on maalauksen keskusrakenne, joka on luotu vankalla viivalla, joka erottaa sen muusta maisemasta. Tämä silta, enemmän kuin pelkkä arkkitehtoninen elementti, toimii visuaalisena liittimenä, joka yhdistää kankaan eri osat ja ohjaa katsojan näkymää kohtauksen läpi.

Värin käyttö on toinen tärkeä näkökohta, joka ansaitsee huomion tässä työssä. Kasvillisuuden vihreä ja taivaan sininen viittaavat rauhalliseen ja vakaan ilmakehän, Ranskan maaseutumaiseman tyypillisiä ominaisuuksia. Matisse näyttää levittäneen näitä värejä perusteellisesti lavan valon laadun korostamiseksi, taitaen luonnollisen valon. Käytetty paletti, jota hallitsevat luonnolliset ja maalliset sävyt, on kaukana elinvoimaisista ja rohkeista väreistä, jotka määrittelevät heidän työnsä myöhempinä vuosina.

Samoin koostumus paljastaa hyvin harkitun rakenteen. Silta toimii vaakasuorana jakautumisena, joka erottaa ylätason taivaasta ja alemman tason kasvillisuudesta, jossa on osoitettu maaston lievää kaltevuutta, mikä lisää syvyyttä ja dynaamisuutta maaliin. Sillan molemmin puolin olevat puut ja lehdet luovat epäsymmetrisen tasapainon, joka on ristiriidassa sillan lineaarisuuden kanssa, mikä antaa työlle hienovaraisen tyylikkyyden.

On huomattava, että tässä maalauksessa ei ole ihmishahmoja, mikä on merkittävää. Tämä lähestymistapa puhtaassa maisemassa mahdollistaa melkein läheisen yhteyden luontoon ja heijastaa Matissen taiteellisen kehityksen introspektiivista vaihetta, joka keskittyy sen ympäristön havaitsemiseen ja esittämiseen. Ihmishahmojen puute myötävaikuttaa myös rauhallisuuden ja mietiskelyn tunteeseen, joka on työssä tuntuva.

Vähemmän tunnettu osa tätä maalausta on sen historiallinen ja maantieteellinen konteksti. "Le Pont des Demoiselles" leikkaa hänen todellisen sillan nimensä Toulousessa, joka toimii kaupungin arkkitehtonisena elementtinä, on historiallinen ja viehättävä kohta. On mielenkiintoista huomata, kuinka Matisse valittaessa tätä asiaa ei vain dokumentoinut paikkaa, vaan myös tutkimalla omia teknisiä ja ilmeikkäitä rajoituksiaan.

Le Pont demoiselles pystytään verrattuna Matisse -teoksen laajaan luetteloon, "Paytage des Virons de Toulouse," vähemmän rohkeaksi, mutta syvästi kaunis esimerkki sen alkuvaiheesta. Tämä maalaus on ristiriidassa sen kuuluisimpien ja värikkäimpien teoksensa, kuten "La Danse" ja "La Joie de Vivre", joissa värin ja muodon käyttö saavuttaa innovaatiotason, joka mullistaa taiteen historiaa.

Yhteenvetona voidaan todeta, että tämä työ tarjoaa etuoikeutetun ikkunan Matissen alkuun, joka näyttää kehittyvän taiteilijan, joka on hienovarainen maisemahoidossaan ja tarkka havainnossaan todellisuutta. On syytä ihailla "Paytage des Environs de Toulouse, Le Pont demoiselles" paitsi sen luontaisesta kauneudesta, myös sen historiallisesta arvosta ja paikastaan ​​yhden nykyaikaisen maalauksen tunnetuimmista neroista.

Äskettäin katsottu