Kuvaus
Henri Matisse, yksi niistä mestarit Kahdennenkymmenennen vuosisadan taiteesta kiistaton onnistui vangitsemaan arjen hetket ainutlaatuisella herkkyydellä ja innovaatiolla. "Keskustelu" (1912), työ, joka mittaa 72 x 60 cm, on luotettava todiste sen kyvystä muuttaa tavallinen poikkeukselliseksi, mikä osoittaa selvästi sen värin ja muodon alueen.
Maalauksen yksityiskohtainen tarkastus paljastaa intiimin kohtauksen kahden johtavan hahmon välillä koostumuksen etualalla. Vasemmalla puolella löydämme mieshahmon, oletettavasti itse Matisse -itsehahmo, joka perustuu hänen muihin esityksiinsä muistuttaviin kasvojen ominaisuuksiin. Hänen edessään on naishahmo, luultavasti hänen vaimonsa Amélie. Tämä vuorovaikutus ehdottaa läheistä suhdetta ja paljastaa keskustelun tai jaetun mietiskelyn hetken.
Koostumus on järjestetty kolmeen selvästi erotettavissa olevaan pystysuoraan osaan: mies, nainen ja tausta. Kuvioiden kovat ja määriteltyjä viivoja ovat ristiriidassa sinisen taustan kanssa, mikä viittaa ikkunaan tai ulkokuoreen, mikä herättää avoimen ja äärettömän tilan tunteen, toisin kuin kahden merkin välisen vuoropuhelun kemia ja keskittyminen. Matisse soveltaa fauvismille teknistä ominaisuutta, jonka liikettä hän oli yksi pioneereista, käyttämällä puhtaita ja kirkkaita värejä tunteiden herättämiseen enemmän kuin objektiivisen todellisuuden edustamiseen.
Keskusteluissa käytetyt värit ovat olennaisia työn ymmärtämiselle. Taustan syvän sininen on jännitteessä ihmisen hahmojen esittämisessä käytettyjen lämpimämpien sävyjen kanssa. Mieshahmo on kääritty mustaan sarjaan, joka merkitsee vahvaa ja suoraa kontrastia ympäristölle. Tämä kromaattinen kylläisyys on Matissen työn erottuva sinetti tänä aikana, missä hän yritti ilmaista näkyvän ulkopuolella saavuttaen harmonian subjektiivisen ja tavoitteen välillä.
Värin käytön hallitsemisen lisäksi Matissen harjaprosentti ja määritelty muototekniikka ne antavat teokselle järjestyksen ja yksinkertaisuuden tunteen, kutsuen katsojaa keskittämään huomionsa tunteisiin ja hahmojen väliseen vuorovaikutukseen. Tämä lähestymistapa tekee "keskustelusta" syvästi inhimillisen ja helposti saatavilla olevan työn, vaikka se esittelee hienovaraisen abstraktion muodoissaan ja sävyissä.
Visuaalisen kertomuksen kannalta "keskustelu" ei yritä kertoa tiettyä tarinaa, vaan kaapata vuoropuhelun ja yhteyden olemus kahden ihmisen välillä. Se on esitys nykyhetkestä, henkilökohtaisesta suhteesta ja jaetusta itsetutkimuksesta. Matisse kutsuu tämän työn kautta meidät menettämään itsemme väriltään ja tarkkailemaan ihmisen vuorovaikutuksen yksinkertaisuuden kauneutta.
Henri Matissen perintö on vaikuttanut suuresti nykyaikaiseen ja nykytaiteeseen, ja "keskustelu" on selkeä esimerkki sen kyvystä sekoittaa väriä, muotoa ja tilaa tavalla, joka ei vain ilahduta näkyvissä, vaan myös stimuloi mieltä ja sielua. Tämä työ, vaikka yksinkertaisessa ulkonäössä, kapseloi Matissen kirkkauden a mestari ilmaisua värin ja muodon kautta.