Kuvaus
Leonardo da Vincin omakuva on italialaisen renessanssin mestariteos, joka on kiehtonut taiteen ystäviä vuosisatojen ajan. Tämä noin vuodelta 1512 peräisin oleva maalaus on yksi harvoista Da Vincin teoksista, joiden tiedetään olevan omakuva.
Da Vincin taiteellinen tyyli näkyy tässä teoksessa selvästi, sillä hänen sfumato-tekniikkansa luo pehmeän, diffuusin tunnelman. Sommittelu on yksinkertainen mutta tehokas, ja taiteilija istuu hieman vasemmalle kallistuneessa kulmassa katsoen suoraan katsojaa seesteinen ja mietteliäs ilme kasvoillaan.
Väri on toinen mielenkiintoinen piirre tässä maalauksessa. Tumma tausta muodostaa kontrastin Da Vincin vaaleaan ihoon ja vaatteiden lämpimiin sävyihin, mikä saa taiteilijan erottumaan kuvassa. Lisäksi vaatteiden ja hiusten yksityiskohdat ovat vaikuttavia, mikä osoittaa Da Vincin taitoa taiteilijana.
Myös tämän maalauksen taustalla oleva tarina on kiehtova. Da Vincin uskotaan maalanneen sen ollessaan Ranskassa, jossa hän oli ollut kuningas Fransiskus I:n vieraana. Maalaus oli lahja Da Vincin ystävälle, italialaiselle kuvanveistäjälle Giovan Francesco Rusticille, ja se säilyi vuosisatojen ajan hänen suvussaan ennen kuin se myytiin yksityiselle keräilijälle vuonna 1860.
Maalaukseen liittyy myös joitakin vähän tunnettuja seikkoja, jotka ovat myös mielenkiintoisia. Esimerkiksi uskotaan, että Da Vinci kokeili camera obscura -tekniikkaa maalatessaan tätä omakuvaa, mikä saattaa selittää vaatteiden ja hiusten yksityiskohtien tarkkuuden.
Yhteenvetona voidaan todeta, että Leonardo Da Vincin omakuva on vaikuttava taideteos, joka osoittaa taiteilijan taidon ja lahjakkuuden. Sen taiteellinen tyyli, sommittelu, värit ja maalauksen taustalla oleva tarina ovat kaikki seikkoja, jotka tekevät tästä teoksesta ainutlaatuisen ja kiehtovan taiteen ystäville.