Kuvaus
Jacques-Louis Davidin "omakuvan" maalaus on taideteos, joka osoittaa taiteilijan kyvyn kaapata oman persoonallisuutensa olemus muotokuvassa. Maalaus on esimerkki uusklassisesta taiteellisesta tyylistä, jolle on ominaista huomio yksityiskohtiin ja rakkauteen yksinkertaisuuden ja tarkkuuden vuoksi.
Maalauksen koostumus on vaikuttava, koska taiteilija on onnistunut luomaan kuvan, joka on sekä realistinen että idealisoitu. David edustaa itseään hiljaisessa ja turvallisessa asennossa, suoralla ja tunkeutuvalla ilmeellä, joka näyttää haastavan katsojan. Koostumus korostaa myös taiteilijan kykyä hallita valoa ja varjoja, mikä antaa hänelle mahdollisuuden luoda syvyyden ja tekstuurin tunteen maalauksessa.
Maalin väri on hienovarainen, mutta tehokas, hirvittävillä ja kylmillä sävyillä, jotka yhdistävät luomaan kuvan, joka on sekä realistinen että jännittävä. Taiteilija on käyttänyt huolellista maalaustekniikkaa luodakseen vaikuttavan tekstuurin ja yksityiskohdat taideteokseen.
Maalaushistoria on mielenkiintoinen, koska sen uskotaan luotu vuonna 1794, yhden Ranskan vallankumouksen myrskyisimpien hetkien aikana. Vallankumouksen kannattaja Davidista oli tullut virallinen hallituksen taiteilija ja työskenteli sarjan muotokuvia vallankumouksellisista johtajista. Uskotaan, että tämä maalaus luotiin Daavidin muotokuvaksi hänen perheelleen ja läheisille ystävilleen, eikä sitä ollut tarkoitus julkisesti näyttelyyn.
Viimeinkin maalauksessa on vähän tiedossa olevia näkökohtia, jotka tekevät siitä vielä mielenkiintoisemman. Esimerkiksi uskotaan, että David käytti peiliä luodakseen kuvan itsestään, mikä antoi hänelle mahdollisuuden vangita oman kuvansa melkein valokuvan tarkkuudella. Lisäksi maalauksesta on tehty useita palautuksia vuosien varrella, mikä on mahdollistanut sen säilyttämisen erinomaisessa kunnossa ja että se on edelleen vaikuttava ja jännittävä taideteos jopa tänään.