Kuvaus
Frédéric Chopinin Eugène Delacroixin maalaus on poikkeuksellinen esimerkki romanttisen aikakauden taiteellisesta tyylistä, joka on koostumus, joka vangitsee kuuluisan puolalaisen säveltäjän olemuksen. Maalaus esittelee Chopinin, joka istuu nojatuolissa, huomaavaisella ja melankolisella ilmeellä, ikään kuin hänet syöksyisi omiin ajatuksiinsa ja tunteisiinsa.
Värin käyttö tässä työssä on vaikuttava, ja paletti, jossa yhdistyvät lämpimät ja kylmät sävyt kontrastin ja syvyysvaikutuksen luomiseksi. Chopinin hahmo erottuu tummasta taustasta, koska hänen vaatteissaan ja hiuksissaan on vaaleampi ja kirkkaampi sävy.
Tämän maalauksen takana oleva tarina on kiehtovaa, koska Delacroix ja Chopin olivat läheisiä ystäviä ja jakoivat intohimon taiteeseen ja musiikkiin. Sanotaan, että Delacroix loi tämän työn kuunnellessaan Chopinia soittavan pianoa studiossaan ja että hän oli inspiroinut hänen kykyään herättää monimutkaisia ja syviä tunteita musiikkinsa kautta.
Mielenkiintoinen ja vähän tunnettu osa tätä maalausta on, että Delacroix ei ollut vain lahjakas maalari, vaan myös amatööri -muusikko. Sanotaan, että hän soitti pianoa tarpeeksi taitolla ja että hänen ystävyytensä Chopinin kanssa edistää osittain hänen musiikin rakkauttaan.
Yhteenvetona voidaan todeta, että Frédéric Chopinin maalaus Eugène Delacroix on romanttisen taiteen mestariteos, jossa on kuuluisan säveltäjän olemuksen säveltäminen ja väri. Delacroixin ja Chopinin välinen maalauksen ja ystävyyden takana oleva tarina lisää ripauksen juonittelua ja syvyyttä tähän jo vaikuttavaan työhön.