Kuvaus
David, joka esittelee Goliatin pään Rembrandtin kuningas Saulille, on seitsemännentoista vuosisadan mestariteos, joka edustaa yhtä raamatullisen historian dramaattisimmista hetkistä. Maalaus osoittaa Daavidin, nuoren paimenen, joka tappoi jättiläisen Goliatin kivellä, esitteli jättiläisen pään kuningas Saulille, joka oli luvannut tyttärensä käden, jolle hän onnistui lyömään jättiläisen.
Rembrandtin taiteellinen tyyli on helposti tunnistettavissa tässä työssä, koska se käyttää löysien siveltimen ja darke- ja kauhea värivalikoiman tekniikkaa, joka luo dramaattisen ja salaperäisen ilmapiirin. Maalauksen koostumus on erittäin mielenkiintoinen, koska Rembrandt päätti sijoittaa Daavidin ja Saulin diagonaalikulmaan, mikä luo työssä jännityksen ja liikkeen tunteen.
Värillä on myös tärkeä rooli maalaamisessa, koska Rembrandt käyttää tummia sävyjä korostaakseen Daavidin ja Goliatin pään hahmoa, kun taas Saulin kasvot pysyvät varjossa, mikä viittaa hänen epäluottamukseensa Daavidiin.
Maalauksen historia on myös kiehtovaa, koska uskotaan, että Rembrandt maalasi tämän työn heijastuksena hänen omasta elämästään. Tuolloin, kun David esitteli Goliatin pään kuningas Saulille, Rembrandt oli kärsinyt sarjan henkilökohtaisia tragedioita, mukaan lukien hänen vaimonsa kuolema ja taloudellinen konkurssi. Uskotaan, että Daavidin hahmo edustaa Rembrandtia, joka kohtasi omia henkilökohtaisia jättiläisiä, kun taas Saulin hahmo edustaa voimakasta, joka oli pettänyt hänet ja jättänyt hänet pilaan.
Yhteenvetona voidaan todeta, että David esittelee Goliathin päällikön kuningas Saulille kiehtova taideteos, joka yhdistää raamatullisen historian taiteilijan henkilökohtaiseen elämään. Rembrandt -tekniikka, värin koostumus ja käyttö tekevät tästä työstä yhden uransa näkyvimmistä.