Kuvaus
Henri Matissen, joka on yksi nykyaikaisen taiteen arvostetuimmista nimistä, laajassa etenemissuunnassa "Bakstage of Biting" vuonna 1896 pystytetään teokseen, joka kapseloi heidän uransa siirtymä- ja kokeilun hetken. Tässä maalauksessa Matisse heijastaa syvää arvostusta Bretagne -alueen maisema -rauhallisuudesta, maantieteestä, joka tarjosi hänelle inspiraatiota taiteellisen elämänsä eri ajanjaksoina.
Maalaus erotetaan harmonisesta koostumuksestaan, jossa horisonttiviiva luo melkein symmetrisen jaon taivaan ja maan välillä, mikä johtaa katsojaa pohtimaan todellisuutta, joka aukeaa pakallisuudella ja rauhallisuudella. Tämä symmetria ei ole vain esteettinen valinta, vaan myös Brittanyn maisemista löytyvän tasapainon ja introspektiivisen mietiskelyn julistus. Teos koostuu karkaistusta värivalikoimasta, jonka vallitsi maallinen vihreä ja Ocher Off, mikä viittaa todennäköisesti kesä- tai varhaisessa syksyn asemassa, jossa luonto on jo alkanut sen havaitsemattoman siirtymisen talvi -letargiaan.
Teoksen tyyli viittaa taiteilijan varhaiseen vaiheeseen, ennen kuin kehitetään fauvismia määrittelemän laajan perinnön. Täällä Matisse näyttää taipuvaisemmalta seuraamaan impressionististen edeltäjiensä opetuksia, vaikka hän alkaa vilkaista muotojen ja rohkean värin yksinkertaistamista, jotka lopulta olisivat hänen myöhemmässä työssään erottuvat piirteet.
Maalauksessa ei ole ihmishahmoja, jotka lisäävät eristyneisyyden tunnetta ja puolestaan upottamista luonnossa. Sen sijaan Matisse on melkein terapeuttinen painotus kohti maisema yksityiskohtia: aaltoilevia kukkuloita, maastoa koristavan hajautettua lehtien ja hajapilvien peittämä taivas, ehkä uhkaavat kevyttä Breton -sateen lupausta.
Vaikka "brittagne" -tuotetuimmista teoksistaan ei ole yksi hänen tunnetuimmista teoksistaan, on syvästi paljastava Matissen taiteellisen kehityksen suhteen. Ne, jotka tuntevat heidän vilkkaimmat ja dynaamisimmat teokset, näkevät tässä maalauksessa taiteilijan introverttisemman ja meditatiivisen puolen. Ei ole epäilystäkään siitä, että tässä maisemassa Matisse oli edelleen etsimässä omaa ääntään, kokeessaan hänen ympärillään olevia vaikutteita ja kuinka heidät voidaan tulkita hänen oman luovan prismansa kautta.
Henry Matisse kunnioittaa usein sen kromaattisen autallisuus ja melkein ainutlaatuinen kyky kääntää monimutkaiset tunteet yksinkertaisiksi iskuiksi ja tasaisiksi väreiksi. "Bretagne" -kapasiteetissa tämä kapasiteetti on edelleen raskaudessa, mutta taiteilijan ydin on jo löydetty, värähtelee jokaisessa rivillä ja jokaisessa väriyhdistelmässä. Tämä maalaus ei siis ole vain pala bretonimaisemasta, vaan ikkuna muodostelmassa olevan nerouden levottomalle ja uteliaiselle sielulle.
Yhteenvetona, "brittagne -palkkio" ei vain kutsu meitä rauhalliseen pohtimaan luonnonkauneuden, vaan myös pohdintaa sisäisiä prosesseja, joista Matisse johti tulla mestari modernin taiteen.