Kuvaus
Hänen taiteellisen muodostumisensa sulamiskannassa, Henri Matissen teoksen "Belle Ile (II)", joka on luotu vuonna 1896, esitetään piilevän nerouden varhaisena todistuksena, joka myöhemmin murtuisi perinteisen taiteen kaanonien kanssa. Aika, jolloin taiteilija alkoi siirtyä pois akateemisesta vaiheestaan, tämä maalaus paljastetaan yrityksenä vangita maiseman ydin, jolla on herkku ja rohkeus, joka luonnehtii hänen elämäänsä ja työtään.
Maalaus "Belle Ile (II)" vie meidät Belle-îlen rannikolle, saarelle, joka sijaitsee Atlantin valtamerellä lounaaseen Ranskan Lorientin kaupungista. Matisse, joka houkuttelee saaren vaikuttava maantiede ja elinvoimainen ilmapiiri, on upotettu ympäristöönsä tarjoamaan meille näkemyksen, jossa Roca, meri ja taivas esiintyvät samanaikaisesti rauhallisessa harmoniassa.
Koostumusta tarkkailemalla kankaan selkeä jako järjestää maisemaelementit. Kivimassa, jonka etualalla on näkyvästi, etenee kulmamuotoilla ja tekstuurilla, jotka näyttävät raaputtavan taivasta. Perspektiivi johtaa meidät kohonneeseen horisonttilinjaan, jossa meri adulat varovasti ennen sulamista taivaalla. Tämä korkean horisontin käyttö kehittää kohtauksen ja asettaa meidät tarkkailijoiksi luonnollisen äärettömyyden edessä.
Matissian kielen väri, olennainen elementti osoittaa jo tapoja tässä alkuvaiheessa. Kivien kauheat ja pehmeät sävyt ovat herkästi vastakkaisia sinisen ja taivaan kanssa, mikä luo kromaattisen tasapainon, joka viittaa maiseman rauhallisuuteen. Ocher ja vihreä sammutettiin kalliota roiskuneesta kasvillisuudesta lisäävät ripaus elinvoimaa rikkomatta kohtauksen hallitsevaa rauhallisuutta.
Tässä työssä ihmishahmojen puuttuminen asettaa luontoa kiistattomaksi päähenkilöksi. Matisse valitsee rehellisen ja vapaan edustamisen ihmisen puuttumisesta, kunnianosoituksen luonnolliselle ympäristölle, joka näyttää kuolemattomana ajan myötä ja sivilisaatiosta keskeytetyn hetken. Tämä puhuu myös introspektiivisesta lähestymistavasta, jossa luonnon pohdinta antaa katsojalle puhtaamman ja suoran yhteyden ympäristön olemukseen.
Yksi "Belle Ile (II)": n erinomaisista näkökohdista on se, kuinka Matisse alkaa kokeilla siveltimiä, ennakoiden hänen tulevaa kehitystään rohkeampaan tekniikkaan ja elävämpiin väreihin fauvistisessa liikkeessä. Tässä näkyvät siveltimet eivät ole vielä pitkiä ja nesteitä, jotka kuuluvat fovismin vaikutuksen alaisena, mutta osoittavat alkuperäisen tutkimuksen siitä, kuinka tekstuuri ja liike voidaan vangita käsittelemällä harjaa.
Matisse, jonka ura myöhemmin antaisi vallankumouksellisen käännöksen fauvismiin, tyydyttyneillä väreillä ja yksinkertaistettuilla muodoillaan, osoittaa "Belle Ile (II)" siemen, joka on sen erottuva tyyli. Tämä maalaus, vaikka se on edelleen juurtunut perinteisiin tekniikoihin, tekee tiensä arkasti kohti ilmeistä vapautta, jonka Matisse omaksuu tällaisella intohimolla.
Yhteenvetona voidaan todeta, että "Belle Ile (ii)" on teos, joka ei vain edustaa maailmankulman kauneutta, vaan myös symboloi tärkeätä hetkeä Henri Matissen taiteellisessa prosessissa. Siinä vilkaisemme jatkuvaa hakua ja evoluutiota, joka määrittelee sen perintönsä. Tämä luominen, joka on ajaton sävellys, väri ja tekstuuri, on taiteilija, joka ajan myötä määrittelee modernin taiteen rajat.