Kuvaus
Maalaus esittää veden allegorista henkilöitymää, joka on rakennettu poikkeuksellisen runsaasta vesieläinten kirjosta. Erikokoiset kalat muodostavat päällekkäin tiiviin, pystysuuntaisen massan, johon lomittuu pitkulaisia ankeriaan kaltaisia olentoja, äyriäismäisiä muotoja, punertava katkarapu ja korallia muistuttava oksa. Jokaisella eläimellä on tunnistettavat piirteensä – silmät, suomut, evät, jalat, kuoret tai tuntosarvet – mutta kokonaisuus muodostaa yhden fantasiamaisen hahmon. Lähes musta tausta ympäröi kasautumaa ja saa ylhäältä alareunaan ulottuvat ruumiit näyttämään siltä kuin ne nousisivat tutkimattomista syvyyksistä.
Eurooppalaisessa taideperinteessä vesi on yksi neljästä elementistä, jotka voidaan esittää allegorisina hahmoina. Tässä se ei näyttäydy maisemana, virtana tai avomerenä, vaan olentojen muodostamana kokonaisuutena, joka elää kyseisessä ympäristössä. Yhteys on ilmeinen: kalat, äyriäiset ja korallia muistuttavat eliöt tekevät luonnon monimuotoisuudesta henkilöitymän keskeisen ominaisuuden. Tällainen tunnistettavien elementtien kokoaminen yhtenäiseksi kuvaksi kuuluu siihen mielikuvitukselliseen ilmaisuun, josta Giuseppe Arcimboldo tunnetaan erityisesti. Teos muuntaa eläintieteellisen luettelon allegoriseksi hahmoksi erottamatta selvästi luonnon tarkkailua fantasiasta.
Olentojen runsaus viittaa yltäkylläisyyteen, muodonmuutokseen ja jatkuvassa liikkeessä olevaan luontoon. Kalat eivät ole erillisiä tutkimuskohteita, vaan niiden ruumiit risteävät, peittyvät ja tulevat jälleen näkyviin, joten katse siirtyy jatkuvasti muodosta toiseen. Korallia muistuttava punertava oksa vahvistaa yhteyttä vedenalaisiin elinympäristöihin ja tuo sommitelmaan kasvimaisen, haaroittuvan sävyn. Suomujen, silmien, kuorien ja punertavien ruumiiden lämpimät sävyt erottuvat tummuutta vasten, aivan kuin jokainen yksityiskohta paljastaisi osan vedenalaisesta elämästä. Allegoria syntyy juuri siitä, että monet olennot sulautuvat yhdeksi identiteetiksi.
Teos rakentuu muodoltaan tiiviiksi pylvääksi, joka täyttää lähes koko kuvapinnan korkeuden. Sivujen tumma tila toimii visuaalisena kehyksenä ja keskittää huomion keskeiseen massaan, kun taas päällekkäisyys luo syvyyttä ilman näkyvää maisemaa. Ruumiiden suunnat – vaakasuorat, vinot, kaarevat tai pystysuorat – muodostavat lomittaisen rytmin, joka pitää pinnan jännitteisenä. Mittakaavaerot tarjoavat katseelle useita aloituspisteitä peräkkäin: suuri kala kiinnittää katseen, mutta pian esiin tulee silmä, tuntosarvi, evä tai suomujen pinta, joka johdattaa toisen olennon luo. Lämmin valaistus muovaa pintoja ja korostaa niiden lähes kosketeltavaa olemusta.
Teoksessa Vesi, Giuseppe Arcimboldo vie hänelle ominaisen luonnonelementtien yhdistelmän kohti hämmästyttävää, mielikuvituksellista ja allegorista kuvaa. Kalojen ja muiden eliöiden moninaisuus ei ole pelkkää koristeellista runsautta, vaan keino, jolla lukuisista muodoista muodostuu yksi kokonaisuus. Kannattaa tarkkailla, kuinka musta tausta erottaa jokaisen ääriviivan ja antaa samalla olennoille vaikutelman toisiinsa sulautumisesta. Teoksen merkitys kiteytyy tähän visuaaliseen paradoksiin: mitä selvemmin yksittäiset suomut, jalat ja tuntosarvet erottuvat, sitä selvemmin hahmottuu veden yhtenäisyys maailmana, ruumiina ja mielikuvituksen voimana.
Onko sinulla kysyttävää öljymaalausjäljennöksistämme? Katso usein kysytyt kysymykset.