Kuvaus
Maalaus esittää kahta alastonta ihmishahmoa, jotka kulkevat sommitelman halki vaakasuunnassa, toinen sen ylä- ja toinen alaosassa. Molemmat suuntautuvat oikealle. Vaaleaihoiset vartalot erottuvat kukkien, ympyröiden, tähtien ja koristeellisten raitojen muodostamaa maailmaa vasten. Pitkät kuparin- ja punertavansävyiset hiukset levittäytyvät päiden ympärille ja sulautuvat koristeelliseen kuviointiin. Hahmojen välissä kulkee friisi, jossa on aaltoilevia muotoja, voimakkaita värejä ja pieniä esittäviä kuvioita, ja valko-, sini-, kelta-, puna- ja violettiterälehtiset kukat luovat jatkuvaa värien väreilyä. Kokonaisuudessa ihmishahmot nousevat aistillisen, ylenpalttisen ja vahvasti koristeellisen tilan keskipisteeksi.
Teoksen nimi Vesikäärmeet IIsijoittaa kohtauksen symboliseen ja virtaavaan ympäristöön pikemmin kuin luonnonmukaiseen maisemaan. Kiemurtelevat raidat ja orgaanisten muotojen runsaus luovat vaikutelman liikkeessä olevasta ympäristöstä, aivan kuin hahmot olisivat uponneet koristeelliseen virtaan. Käärmeellä on pitkä ja monitulkintainen symbolinen perinne: se voidaan yhdistää muodonmuutokseen, elinvoimaan, vaaraan ja aistillisuuteen. Tässä yhteys sulautuu muodonmuutoksen visioon, jossa hahmot, hiukset, kukat ja kuviot ovat kaikki samaa elävää ainesta. Kyse ei ole yhtenäisestä kertomuksesta, vaan kehon, luonnon ja koristeellisuuden yhdistelmästä syntyvästä runollisesta tunnelmasta.
Ikonografinen tulkinta rakentuu otsikon mieleen tuomien käärmemäisten muotojen ja keskialueen aaltoilevien vyöhykkeiden liikkeen vuoropuhelusta. Niiden mutkittelevat linjat luovat virtaavuuden tuntua, joka erottuu lepäävien vartaloiden näennäisestä liikkumattomuudesta. Kukat ja ympyrät muodostavat hedelmällisen, ympäröivän kentän, kun taas tähdet, pisteet ja geometriset muodot vahvistavat vaikutelmaa omalakisesti toimivasta, lähes unenomaisesta maailmasta. Punertavat hiukset muodostavat visuaalisen sillan anatomian ja koristelun välille: ne levittäytyvät pinnalle yhtä vapaasti kuin vyöhykkeet ja kukkakuviot. Näin aistillisuus ei perustu pelkästään alastomuuteen, vaan myös siihen, miten ihmishahmo sulautuu rehevään ympäristöön.
Muodollisesti teos jäsentyy jatkuvaksi, vaakasuuntaiseksi friisiksi. Kaksi vaaleaihoista hahmoa muodostavat vasemmalta oikealle etenevän katselusuunnan, ja heidän päänsä, jotka sijoittuvat oikealle, keskittävät huomion yhdessä kukkien, ympyröiden ja hiusten runsaimman keskittymän kanssa. Tausta ei luo naturalistista syvyysvaikutelmaa, vaan sen sijaan päällekkäin asettuvat tasaiset, koristeelliset pinnat saavat katseen liikkumaan edestakaisin. Tiilenpunainen, oranssi, oliivinvihreä, sininen, violetti ja keltainen muodostavat eläviä vastakohtia vartaloiden kermanvalkoiselle ja joidenkin vyöhykkeiden mustalle. Ruusukkeiden, pisteiden ja geometristen muotojen toisto luo rytmiä, kun taas aaltoilevat linjat estävät sommittelua muuttumasta jäykäksi.
Teoksessa Vesikäärmeet II, Gustav Klimt käyttää koristeellista ilmaisua, jossa aistilliset ihmishahmot sulautuvat tasaisiin pintoihin, geometrisiin kuvioihin ja orgaanisiin aiheisiin. Teos heijastaa kehon kuvauksen ja ornamenttiikan välistä jännitettä: hahmot ovat tunnistettavissa, mutta niitä ympäröivä tila muovaa ne osaksi laajempaa visuaalista kudosta. Kannattaa tarkkailla, kuinka ihon kalpeus johdattaa katsetta värikkään kuvioverkon halki ja kuinka hiukset jatkavat siluetteja kohti kukkia ja raitoja. Tässä jatkuvuudessa piilee maalauksen voima: hahmo, luonto ja koriste eivät enää ole erillisiä elementtejä, vaan muodostavat yhdessä virtaavan, aistillisen ja muodonmuutoksen alaisen näkymän.
Onko sinulla kysyttävää öljymaalausjäljennöksistämme? Katso usein kysytyt kysymykset.