Kuvaus
Maalaus esittää abstraktin, tiiviin ja värikylläisen sommitelman. Keskellä ja oikealla avautuu suuria, kaarevia keltaisoransseja muotoja, jotka ovat pitkiä ja osittain päällekkäisiä, kohoavat diagonaalisesti ja keräävät katseen puoleensa. Niiden ympärille ryhmittyy oliivinvihreitä ja tummanvihreitä alueita, joista osa on pyöreähköjä ja osa pitkänomaisia ja teräväkärkisiä. Siniset katkelmat rikkovat kokonaisuuden kulmikkaina aksentteina, kun taas punaruskeat alueet kannattelevat taustaa ja alaosaa. Mustat tai hyvin tummanruskeat ääriviivat erottavat tasot toisistaan ja korostavat kunkin muodon leikekuvamaista luonnetta. Teoksen nimi Purjeet avaa tulkinnalle tilaa, mutta visuaalisesti näkymä hahmottuu tyyliteltyjen kasvimuotojen kudelmaksi, joka liittyy pikemminkin orgaaniseen kokemukseen kuin kirjaimelliseen esittämiseen.
Konkreettista esittävää kertomusta rakentamatta Arthur Dove järjestää teoksen luonnonlähtöisen abstraktion herkkyydestä käsin. Aihe näyttää kumpuavan orgaanisen maailman voimien ja rakenteiden havainnoinnista: kasvusta, kallistumisesta, päällekkäisyydestä ja laajenemisesta. Maalaus ei esitä tunnistettavaa maisemaa eikä tiettyä kasvilajia, vaan muuntaa luonnon kaarien, kärkien ja värialueiden sanastoksi. Tässä yhteydessä Purjeet voidaan ymmärtää kuvaksi, jossa mahdollinen aihe muuttuu maalaukselliseksi rytmiksi. Olennaista ei ole tunnistaa yksittäistä esinettä, vaan havaita, miten useat pitkänomaiset muodot liittyvät toisiinsa ja synnyttävät sisäisen liikkeen tuntua.
Lämpimät muodot voivat tuoda mieleen tyylitellyt lehdet, terälehdet tai versot, ja niiden keskittyminen keskelle viittaa kasvun energiaan, joka avautuu kohti reunoja. Vihreät massat muodostavat ympäröivän, tiiviin ja suojaavan kentän, vaikka niiden tummat kärjet tuovat mukaan myös jännitteen sävyn. Siniset katkelmat tuovat värikkään kasvillisuuden keskelle ilmavia katkoksia ja kontrastia, mikä estää sommitelmaa muuttumasta tasaiseksi. Punertavanruskea tuo syvyyttä ja maanläheistä sointia, kun taas tummat ääriviivat antavat ryhtiä kokonaisuudelle, joka muuten voisi hajota väriläiskiksi. Merkitys syntyy näin laajenemisen ja pidättelyn välisestä kitkasta, eteenpäin pyrkivien lämpimien värien ja niitä kannattelevien vihreiden alueiden välisestä jännitteestä.
Diagonaalinen rakenne ohjaa katseen alaosan keskeltä kohti yläoikeaa ja seuraamaan pääasiallisen kellanoranssin muodon nousua. Sen takana muut kaaret toistavat ja muuntelevat samaa liikettä, luoden kerroksellisen rytmin, joka jatkuu oikeaan reunaan asti. Syvyys ei synny perinteisestä perspektiivistä vaan päällekkäisyydestä: jokainen muoto näyttää työntyvän eteenpäin tai jäävän osittain toisen peittämäksi. Tummat ääriviivat toimivat sekä piirrosviivoina että sommittelun rajoina, kun taas värierot luovat välittömästi hahmottuvia tasoja. Keskustan tiheys on vastakohtana pienille sinisille väleille ja punertavanruskeille taustan alueille, joten katse vuorottelee painavien alueiden ja visuaalisten aukkojen välillä. Lopputulos on dynaaminen mutta samalla eheä.
Tässä Arthur Doven teoksessa näkyy luonnonläheiseen ajatteluun pohjautuva modernismi, jossa orgaanisen maailman muotoja pelkistetään voimakkaiden värien, yksinkertaistettujen ääriviivojen ja liikkeen tuntua luovan sommittelun avulla. Maalaus ei kuvaa luontoa etäältä, vaan järjestää sen uudelleen visuaaliseksi rakenteeksi, jossa jokainen kaari osallistuu yhteiseen rytmiin. Kannattaa tarkastella, kuinka hallitsevat keltaiset muodot eivät leiju irrallaan, vaan saavat voimaa kohdatessaan vihreät, siniset ja maanläheiset sävyt. Tässä vuorovaikutuksessa teoksen nimi Purjeet rikastuu etenemisen ja kohoamisen tulkinnalla, samalla kun abstrakti rakenne jättää teoksen avoimeksi kasvun, liikevoiman ja muutoksen assosiaatioille.
Onko sinulla kysyttävää öljymaalausjäljennöksistämme? Katso usein kysytyt kysymykset.