Kuvaus
Teoksessa Auringonkukka keskeisellä pystyakselilla kohoaa korkea kasvi rehevässä puutarhassa. Sen yläpäässä oleva leveäterälehtinen, tummakeskustainen keltainen kukka vangitsee katseen heti. Varsi jää osittain suurten, päällekkäisten ja eri suuntiin kaartuvien vihreiden lehtien taakse, ja sinivihreä kasvillisuus peittää lähes koko taustan. Alaosassa tiivis kukkapenkki kokoaa yhteen pieniä valkoisia, keltaisia, vaaleanpunaisia, punaisia, violetteja ja sinisiä kukkia. Keskellä oleva kasvi ei ole erillään muista, vaan kohoaa sitä ympäröivästä eloisasta, runsaasta kasvustosta luoden tiheän, koristeellisen ja täysin väreistä kylläisen kasvillisuusaiheen.
Puutarhamaisemana teos muuttaa yksinkertaisen kasviaiheen monumentaaliseksi hahmoksi. Auringonkukka muodostaa sommitelman pystyakselin ja yhdistää kaksi mittakaavaa: selvästi hallitsevan, korkealle kohoavan kukan sekä sen juurella ja sivuille levittäytyvän pienempien kukkien runsauden. Sommittelu ei kuvaa historiallista tai uskonnollista tapahtumaa, vaan kutsuu keskittymään koristeelliseen luontoon. Puutarha näyttäytyy tässä täyteyden tilana, jossa jokainen lehti ja kukka vahvistaa jatkuvan kasvun ja kasvillisuuden runsauden tuntua.
Auringonkukan korkea sijainti sekä sen keltaisten terälehtien ja tumman keskustan välinen kontrasti antavat sille lähes tunnuskuvamaisen voiman. Sen kukinta näyttäytyy elinvoiman julistuksena tiiviissä ja hedelmällisessä ympäristössä. Ympäröivien pienten kukkien ja lehtien runsaus ilmentää puutarhan täyteyttä, monimuotoisuutta ja rikkautta rajaamatta aihetta yhteen ainoaan symboliin. Värien vaihtelu luo pintaan eloisaa rytmiä: valkoiset ja keltaiset sävyt kirkastavat taustaa, kun taas vaaleanpunaiset, punaiset, violetit ja siniset sävyt luovat pieniä jännitteitä keskivarren ympärille.
Sommitelma on pystysuuntainen ja lähes symmetrinen, vaikka lehdet rikkovat säännönmukaisuutta vinoilla linjoillaan ja päällekkäisillä ääriviivoillaan. Muodot johdattavat katseen ylimmästä kukasta kohti alaosaa, jossa kukkien runsaus muodostaa toisen, hajanaisemman katseenvangitsijan. Syvyyttä ei luoda avaran perspektiivin avulla, vaan lehdistön kerroksilla, kokovaihteluilla ja hyvin näkyvällä maalauspinnalla. Tiheä tausta vähentää tyhjää tilaa ja saa maalauksen näyttämään yhtenäiseltä pinnalta, joka muistuttaa kasvillisuudesta kudottua kangasta. Hehkuvan keltaisen, syvien vihreiden ja sinertävien sävyjen kontrastit saavat auringonkukan erottumaan irrottamatta sitä kokonaisuudesta.
Tässä Gustav Klimtin teoksessa luonto yhdistyy koristeelliseen sommittelutapaan, joka perustuu ornamentiikkaan, toistoon ja pinnan rikkauteen. Kasvillisuus lakkaa olemasta pelkkä ympäristö ja muuttuu visuaaliseksi rakenteeksi, joka kannattelee ja korostaa keskeistä kukkaa. Maalauksen kiinnostavuus perustuu juuri tähän muodonmuutokseen: tunnistettava auringonkukka kasvaa monumentaalisiin mittoihin, ja puutarha levittäytyy lehdistä, terälehdistä ja väriläiskistä koostuvana, lähes tekstiilimäisenä pintana. Kannattaa tarkkailla, miten varsi jäsentää näkymää ja miten jokainen pieni kukkakorostus vahvistaa kontrastin kautta kokonaisuutta hallitsevan keltaisen läsnäoloa.
Onko sinulla kysyttävää öljymaalausjäljennöksistämme? Katso usein kysytyt kysymykset.