Kuvaus
Nainen ja kärppä on maalattu moneen kertaan. Leonardo tummensi koko taustan ja retusoi naisen puvun kärpän alta. Naisen käyttämä läpinäkyvä huntu maalattiin uudelleen vastaamaan hänen hiustensa väriä.
Tämä renessanssimestarin mestariteos on yksi harvoista Leonardon valmistuneista renessanssiajan muotokuvista. Sen tilasi nimenomaan Ludovico Sforza, joka tunnettiin nimellä ”il Moro” ja toimi Milanon herttuana. Leonardo työskenteli hänen palveluksessaan noin vuosina 1482–99.
Nainen on todellisuudessa 16-vuotias Cecilia Gallerani, jonka väitetään olleen herttuan suosikkirakastajatar. Hän synnytti herttualle pojan samana vuonna, kun tämä meni naimisiin Beatrice d’Esten kanssa. Nainen pitelee sylissään Ludovico il Moron tunnuseläintä ja kääntyy oikealle katse suunnattuna johonkin kuvan ulkopuolella olevaan, huulillaan häivähdys hymyä. Yksi renessanssin parhaista maalauksista, Nainen ja kärppä, on Krakovan Czartoryskin museon kohokohta.
Maalaus on kuuluisa mestarillisesta chiaroscuro-tekniikan käytöstään. Siinä valon ja varjon vastakohdat kuvataan erittäin tarkasti. Erityisesti naisen kasvoja valaiseva valo luo intiimin ja salaperäisen tunnelman, ja sen uskotaan olleen yksi teoksen suosion osatekijöistä.
On myös esitetty, että naisen pitelemä kärppä symboloi hyveellisyyttä ja puhtautta ja että naisen yleishahmo on ihannoidun kauneuden ja naisellisen sulokkuuden kuvaus Italian renessanssin aikana.
Nainen ja kärppä on sijalla 46 kuuluisten maalausten listalla