Kuvaus
Vuonna 1908 perustettu Henri Matissen "Ilyssus Parthenonista" on mestarillinen esimerkki taiteilijan kyvystä tulkita klassisia elementtejä uudelleen modernistisen linssinsä kautta. Matisse, joka tunnetaan rohkeista kokeiluistaan värin ja muodon kanssa, antaa meille tässä teoksessa vision, joka on täynnä yksinkertaisuutta, joka on ristiriidassa hänen taiteellisen lähestymistapansa monimutkaisuuden kanssa.
Tarkkailemalla työtä "Ilysssus Parthenonista", voimme arvostaa, että Matisse on valinnut erittäin yksinkertaistetun koostumuksen, joka on kuitenkin edelleen järkyttävä. Maalaus näyttää edustavan Ilysssus -joen herätystä, joka on muinaisessa Kreikassa kunnioitettu luonnollinen elementti ja jota esiintyy usein osan ikonografiassa. Matisse kuitenkin jättää pois kaikki nimenomaiset yksityiskohdat, jotka voisivat yksiselitteisesti määritellä tämän maiseman. Kirjallisen esityksen sijasta taiteilija tarjoaa meille sarjan abstrakteja muotoja ja tiheitä värejä, jotka kutsuvat subjektiivisen tulkinnan.
Värin käyttö tässä työssä on erityisen merkittävää, mikä osoittaa Matissen hallinnan oman kielensä rakentamiseksi fauvismiin. Siniset, vihreät ja valkoiset sävyt luovat rauhallisen ja rauhallisen ilmakehän, joka viittaa luontoon putoamatta jäljitelmään. Matisse käyttää näitä värejä tavalla, joka näyttää vapautuvan perinteisistä rajoituksista, antaen muotojen virtata vapaasti kankaan läpi.
Tekniikan suhteen Matisse käyttää laajoja ja eleitä harjausja, mikä on hänen tyylinsä erottuva ominaisuus. Se, että maalauksessa ei ole erityisiä ihmishahmoja tai hahmoja, korostaa sen aikomusta kaapata paikan olemus nimenomaisen kertomuksen sijasta. Tämän valinnan avulla katsoja voi keskittyä muotojen ja värien väliseen vuorovaikutukseen arvostaen koostumuksen harmoniaa ja tasapainoa.
Matisse näyttää tässä teoksessa vuoropuhelun muinaisten aikojen kanssa, mutta modernistisesta näkökulmasta, jolla pyritään ylittämään pelkän historiallisen lisääntymisen. Tässä mielessä "parthenonin Illyssus" voidaan pitää kunnianosoituksena aikaisempien sivilisaatioiden suuruudelle, mutta myös vakuutuksena taiteen kyvystä keksiä itsensä uudelleen ja löytää uusia ilmaisumuotoja.
Tämä maalaus jakaa muiden Matissen nykyaikaisten teosten, kuten "The Conversation" (1908-1912) ja "Avoin ikkunan" (1905), olemus, jossa taiteilija tutkii myös väri- ja abstraktin sävellyksen mahdollisuuksia. Kuitenkin "Ilysssus Parthenonista" Matisse keskittyy kuitenkin enemmän maiseman ja ilmakehän herättämiseen ihmisen vuorovaikutuksen tai sisustus kohtausten sijasta.
Yhteenvetona voidaan todeta, että Henri Matissen "Illysssus Parthenonista" on teos, joka heijastaa sen ilmeisen yksinkertaisuuden kautta sen luojan taiteellisen ajattelun syvyyttä. Se on todistus abstraktion voimasta vangita idean ydin ja kunnianosoitus Kreikan sivilisaation perintölle, joka on tulkittu uudelleen yhden herkkyyden kautta mestarit modernin taiteen. Jokaisen harjaryhmän avulla Matisse kutsuu meitä katsomaan ilmeisen ulkopuolelle ja pohtimaan yksinkertaisuuden luonnetta.