Kuvaus
"Odalisquen kanssa Magnolian kanssa" (1924) Henri Matisse tarjoaa visuaalisen ilmentymisen mestaruudestaan värin, muodon ja koostumuksen manipuloinnissa. Tämä teos, joka mittaa 49x60 cm, on osa odalisks -sarjaa, jonka Matisse tuotti 1920 -luvulla, ajanjaksoon, jolloin taiteilija tutki voimakkaasti aistillisuutta ja koristeellisuutta eksoottisen idän inspiroimana.
Maalauksen keskushahmo on Odalisca, jonka läsnäolo on sekä fyysistä että eteeristä. Hänet on kallistettu ylellisessä ympäristössä, kääritty koristeellisiin kankaisiin, vaalean valkoisen ihon kanssa, joka on dramaattisesti vastakohtana taustan sinisen elinvoiman kanssa. Matisse iloitsee värin käytöstä, jossa punaiset, ruusut, vihreät ja kultaiset ovat kietoutuneet toisiinsa, mikä antaa kohtauksen rehevän elinvoiman kanssa. Maalauksen vasemmassa yläkulmassa sijaitseva magnolia tarjoaa ripauksen luonnollisuutta ja tuoreutta, ja se on pehmeä vastakohta tekstiilien monimutkaisille kuvioille ja ihmisen hahmolle.
Työn koostumus on monimutkainen, mutta tasapainossa. Matisse asettaa Odaliscan rento asentoon, vasen käsivarsi ulottui alas pitäen esinettä (mahdollisesti tuuletinta) herkällä kädellä. Mallin, rauhallisen ja arvoituksellisen, pinta pyörii hiukan oikealle, mikä luo hienovaraisen dynaamisuuden asennossa. Magnolia erottuu koostumuksesta, sen läsnäolo on melkein rituaalista, ulottuu valkoisuudellaan visuaalisen kertomuksen näkökohdat kohti kukka -symbolismia.
Kudosten kirjonta ja ympäristön geometriset kuviot eivät vain rikastu koostumusta, vaan korostavat myös koristeellistä kieltä, joka vuoropuhelee Odaliscan kehon yksinkertaistettujen ja litistettyjen muotojen kanssa. Tämä koristeellisten elementtien ja ihmishahmon välinen kontrasti on Matissen myöhäisen tyylin erottuva sinetti, jossa värien ja koostumuksen vapauden rohkeus on suositeltavaa tiukassa realismissa.
Odaliscan teeman valinta vastaa kiehtovuuteen, jota monet itäisen kulttuurin jakaman ajan länsimaiset taiteilijat, vaikka Matissen tapauksessa tämä kiehtovuus ei rajoitu yksinkertaiseen kuvalliseen eksotismiin. Koristeellisten elementtien intensiivinen käyttö ja yksityiskohtainen huomio heijastavat näiden kulttuurien syvää arvostusta ja tulkintaa uudelleen. Tämä etsintä yhdistyy myös taiteilijan sisäiseen hakuun uusista ilmaisumuodoista ja melkein musiikillisesta harmoniasta visuaalisessa sävellyksessä.
Työn tekniset näkökohdat ovat huomattavan edistyneitä, käyttämällä rikas ja tyydyttynyt värivalikoima, joka Matisse soveltaa asiantuntijaa kontrastien ja syvyyksien luomiseen turvautumatta tavanomaiseen varjostukseen. Taiteilijan siveltimet ovat löysät, mutta tarkoituksellisia, antaen tapahtumapaikalle tuntoisen tekstuurin, joka kutsuu katsojan melkein tuntuvaan aistikokemukseen.
Henri Matissen taiteellisessa radalla "Odalisque Magnolian kanssa" on monimutkainen ja runollinen ilmaiseva hänen visiostaan taiteesta kauneuden ja rauhallisuuden paikkana. Tämä maalaus ei vain juhlii naishahmoa ja koristeellista vaurautta, vaan tarjoaa myös ikkunan taiteilijan mieleen, joka etsii ylevää etsiessään jokaisesta aivohalvauksesta jokaisessa värissä, tapa kaapata ja jakaa ääretön kauneus maailman. Matisse kutsuu tämän työn kautta meidät tilaan, jossa esteettinen nautinto ja mietiskely on kietoutunut ikuisesti elävien värien ja muotojen tanssiin.