Kuvaus
Henri Matissen vuonna 1907 tekemässä työssä ”Still Life with Asphodels” -teoksessa kohtaamme elinvoimaisen väri- ja muotojen sinfonian, joka on ominaista vallankumoukselliselle fauvista -tyylille, jonka Matisse auttoi määrittelemään. Tämä maalaus, joka mittaa 45x60 cm, paljastaa taiteilijan hallinnan yksinkertaisuuden ja monimutkaisuuden yhdistämiseksi, luomalla koostumuksen, joka näyttää yksinkertaiselta, mutta on todellisuudessa laskettu syvästi.
Kohtauksessa esitetään kukka -asetus, joka koostuu pääasiassa harrastuksesta ja muista kukista, joka on kyydissä pöydällä. Matissen valitsemat kukat eivät ole pelkästään maalauksen päähenkilöitä, vaan ajoneuvoja kirkkaiden värien ja dynaamisten vastakohtien tutkimiseksi. Hevosten valkoiset ja keltaiset erottuvat välittömästi, täydentävät taustapaletti, joka sisältää vihreitä, punaisia ja tyydyttyneitä sinisiä sävyjä. Tämä rohkea värinkäyttö ei ole vahingossa; Se heijastaa Matissen intohimoa väriteoriaan ja hänen kykyään käyttää eläviä sävyjä niin, että ne näyttävät sykkyvän ja liikkuvan silmiemme edessä.
Tarkkailemalla tarkemmin sanottuna huomaamme, kuinka Matisse käyttää ketterää ja ilmeisesti sotkuisia siveltimiä, jotka itse asiassa asetetaan huolellisella tarkkuudella. Jokainen kukka ja lehti on rajattu siten, että harjaisku edustaa sekä esineiden valoa että tekstuuria. Tapa, jolla väri ja muoto on vuorovaikutuksessa mestarit Modernistit
Koostumuksen osalta "asetelma asfodelien kanssa" osoittaa stabiloivan kolmionmuotoisen rakenteen, jonka kukka ei ole suurimman visuaalisen korkeuden pisteenä kappaleen keskellä. Tästä hetkestä lähtien visuaaliset linjat ovat hajaantuneet tavalla, joka ohjaa tarkkailijan katseen matkustamaan koko kehyksen tuntematta jarrutusta kankaan reunoilla. Tämä tuottaa laajentumisen tunteen, ikään kuin pienellä kukkamaljalla olisi kyky täyttää paljon suurempi tila.
Yksi tämän maalauksen mielenkiintoisimmista näkökohdista on ihmishahmojen puuttuminen. Teoksen elinvoimaisuus ja implisiittinen liike viittaavat kuitenkin taiteilijan hengelliseen läsnäoloon, joka on upotettu jokaiselle riville ja värivalinnalle. Aikakaudella, jolloin Matisseen vaikuttivat syvästi hänen islamin taidetta koskevat tutkimukset ja kuvioiden käyttö, "asfodelien asetelma" heijastaa näitä etuja myös käyttämällä yksinkertaisia, mutta voimakkaita viivoja ja muotoja, jotka luovat visuaalisia rytmejä koostumuksessa.
Tämä työ ei ole vain Henri Matissen teknisen ja teoreettisen alueen osoitus, vaan se toimii myös todistuksena sen kyvystä muuttaa yleisiä kohtauksia syviksi tunteiden ja visuaalisten havaintojen tutkimuksiksi. Matisse kutsuu katsojia kokemaan arkielämän kauneutta ja tunnistamaan monimutkaisuuden, joka löytyy ilmeisesti yksinkertaisesta. Yhteenvetona voidaan todeta, että se on teos, joka kapseloi fauvismin hengen ja toimii muistutuksena Matissen kestävästä vaikutuksesta taidehistoriaan.