Kuvaus
Vuonna 1937 Henri Matisse loi teoksen, joka oli pieni mitoissa, säteili vertaansa vailla oleva läsnäolo: "Nainen kaulakorulla." Tämä 49x60 cm: n maalaus kapseloi Matissen kypsän tyylin olemuksen, joka oli vuosikymmenien taiteellisen etsinnän jälkeen tullut hallitsemaan kromaattista tekniikkaa ja koostumusta, joka hämmästyttää edelleen katsojia ja kriitikkoja yhtäläisesti.
Tarkkaillessaan "naista kaulakorulla", ensimmäinen asia, joka kiinnittää huomiomme, on naisen keskeinen ja ainutlaatuinen hahmo. Malli erotetaan rentoutuneesta asennosta ja rauhallisesta ilmaisustaan, joka sekoittuu ympäröivien elementtien kanssa melkein musiikillisella tavalla. Tässä työssä Matisse käyttää tyypillistä värinkäyttöä ei uskollisesti todellisuuden edustamiseen, vaan ilmaistakseen, mitä hän itse kuvailee "harmoniaksi, joka on analoginen syvimmälle tunnelleni".
Värin tutkimus tässä on, kuten aina mestari Ranskalainen, paljastava. Naisen ihoa on edustettuna lämpimillä ja herkästi varjostetuilla sävyillä. Hänen mustat hiuksensa ovat voimakkaasti ihon ja taustan kanssa, kun taas hänen vaatteissaan on yksinkertainen, mutta tehokas paletti sinisellä ja vihreällä. Keskeinen yksityiskohta on kaulakoru, joka kantaa hahmoa, ei vain sen koristeellisen läsnäolon vuoksi, vaan myös sen mukaan, kuinka Matisse käyttää värejä kuljettaakseen katsojan silmän matkustamiseen koko kankaalla.
Tarkastellaan myös työn koostumusta. Luku on keskittynyt ja vie suurimman osan tilasta, mikä antaa läheisyyden ja yhteyden katsojan kanssa. Sitä ympäröivät kuitenkin abstraktit mallit ja geometriset muodot, jotka Matisse sijoittaa tarkoituksellisella vapaudella, mikä luo dynaamisuuden, joka lopulta kehittää ja korostaa päähenkilöä. Tämä hahmon ja taustan välinen vuoropuhelu on ominaista hänen työlleen, jossa ympäristö ei ole pelkästään konteksti, vaan sillä on aktiivinen rooli koostumuksessa.
Toinen mielenkiintoinen näkökohta on tekniikassa, jota Matisse käyttää. Harja -aivohalvaukset ovat näkyviä, ja värialueet näyttävät olevan melkein hämärtyviä joillakin alueilla, mikä tarjoaa rikkaan ja syvän tekstuurin. Tämä maalin levitystapa myötävaikuttaa työn värähtelyyn ja kosketuslaatuun.
Kuvatusta naisesta, jonka tarkkaa nimeä ja asiayhteyttä ei tunneta, tulee siten yhdistelmä kaikista museista, jotka inspiroivat Matissea hänen urallaan. Se ei ole tietyn ihmisen esitys, vaan pikemminkin idealisoitu naisellisuuden, rauhallisen ja ylellisen kauneuden symboli. Tämä lähestymistapa eroaa perinteisistä muotokuvista, jotka pyrkivät kaappaamaan tarkan identiteetin, ja sen sijaan Matisse kutsuu meitä pohtimaan ihmisen kokemuksen abstraktiota.
Hänen laajemman teoksensa yhteydessä "nainen kaulakorulla" -ikkunat ovat erityisen hyvin saman aikakauden muiden teosten kanssa, joista löydämme myös värien rohkean käytön ja muotojen yksinkertaistamisen. Teokset, kuten "La Blouse Rouumaine" (1940) ja "La Música" (1939) jakavat tämän hahmon vähentämisen puhtaimpiin olemuksiinsa, joilla ei ole tarpeetonta yksityiskohtaa, mutta jotka ovat täynnä elämää ja tunteita.
Yhteenvetona voidaan todeta, että "Ncklace -nainen" on voimakas esimerkki Henri Matissen neroudesta. Mestariteollisen värien, muodon ja koostumuksen käytön avulla Matisse ei vain esitä meitä kaulakorulla olevalle naiselle, vaan myös kuljettaa meidät avaruuteen mietiskelyyn ja esteettiseen harmoniaan, joka on selvästi hänen. Jokaisessa rivillä havaitaan jokaisessa sävyyhdistelmässä sen syvä ymmärrys ja rakkaus visuaaliseen kauneuteen, kutsuen meitä, katsojia, uppoutumaan heidän vilkkaaseen ja emotionaaliseen maailmaansa.