Kuvaus
Henri Matisse, yksi fauvismin suurimmista eksponenteista, tarjoaa meille "pysyvän marokkolaisen vihreän (seisovan riffian)" syvästi herättävään ja rikkaaseen värityöhön. Vuonna 1913 maalattu tämä 40x60 cm: n kappale vie meidät Marokon eksoottiseen ilmapiiriin, paikkaan, jossa Matisse vieraili ja joka vaikutti merkittävästi hänen työhönsä.
Maalaus esittelee Moreno -yksilön, luultavasti Rifeñon Pohjois -Marokossa, pukeutuneena vihreään Djellaba -kirjekuoreen. Tämä luku on yksivärinen tausta, joka korostaa edelleen sen mahtavaa läsnäoloa. Fauvistien rohkeus, jonka Matisse oli eturintamassa, perustui sen villiin ja ei -luonnollisiin värien käyttöön, ja tässä työssä vihreä on läsnä, mikä antaa päähenkilölle mystisen ja silmiinpistävän ilman.
On kiehtovaa tarkkailla, kuinka Matisse yksinkertaistaa tämän esityksen muotoja menettämättä aiheen olemusta. Lihavoiduilla ja vapailla iskuilla määritellyt ääriviivat kuvaavat taiteilijan siirtymistä abstraktimpaan ilmaisuun, jonkin verran anatomiseen tarkkuutta ja lähempänä tunteita ja visuaalista sensaatiota, joka herättää esitetyn kuvan. Muodollisesta yksinkertaistamisesta huolimatta Rifeñon kasvojen yksityiskohdissa on kuitenkin syviä silmiä, jotka näyttävät heijastavan kokemuksia menneisyydestä ja ilmaisusta, joka yhdistää seesteisyyden ja voiman.
Neutraali tausta ja narratiiviset elementit antavat katsojalle mahdollisuuden keskittyä yksinomaan Rifen kuvaan antaen ehdottoman näkyvyyden. Täällä Matisse haastaa meidät kohtaamaan kuvan ilman häiriötekijöitä, imeytyen itseään esteettisen lähestymistavan puhtauteen. Miehen vihreän mekon ja taustan beige -tyhjyyden välinen rinnastaminen luo mielenkiintoisen visuaalisen jännityksen, kontrastin, joka on tyypillinen Matissen teokselle.
On tiedossa, että Henri Matissen oleskelu Marokossa merkitsi merkittävää käännekohtaa hänen taiteellisessa urassaan. Pohjois -Afrikan valon ja värin kiehtoo Matisse, joka löytyi perinteisistä vaatteista ja Marokon kaupunki- ja luonnollisesta ympäristöstä, joka on ehtymätön inspiraation lähde. Tämä vaikutus on tuntuva "pysyvässä marokkolaisessa vihreässä", jossa perinteiset puvut ja aiheen hiljainen, mutta kiinteä asento resonoivat marokkolaisen kulttuurin aitouden ja ihmisarvon kanssa.
Väistämätön vertailu tähän työhön on myös Matissen "Zorah terassilla", jossa käytetään samalla tavalla korkeita värin vastakohtia ja muotojen yksinkertaistamista. Molemmat teokset paljastavat taiteilijan kiehtovuuden ihmisille ja hänen kulttuuriympäristölleen, samoin kuin heidän halunsa vangita aiheidensa syvin olemus elävän paletin ja kaavamaisten muotojen kautta.
Yhteenvetona voidaan todeta, että "pysyvä marokkolainen vihreässä (pysyvä riffian)" on juhla Henri Matissen hallitsemisesta värin manipuloinnissa ja tapa luoda teoksia, jotka ylittävät pelkän kuviollisen esityksen, mikä herättää syvemmän emotionaalisen ja henkisen yhteyden. Tällä maalauksella ei ole vain kulttuurikontekstin merkitystä, joka inspiroi Matissea, vaan heijastaa myös taiteilijan jatkuvaa matkaa visuaalisen ilmaisun suurempaan vapauteen, joka vahvistaa hänen perintönsä yhtenä 1900 -luvun innovatiivisimmista maalareista.