Kuvaus
Tizianon "Viimeinen ehtoollinen", joka on luotu vuosina 1542–1544, on renessanssimaalauksen ihme, joka nousee uskonnolliseen teemaansa suurella emotionaalisella voimalla ja teknisellä mestaruudella, joka erottuu taidehistoriasta. Tämä pala, joka esittelee kuuluisan Jeesuksen viimeisen juhlan kohtauksen apostoleillaan, poikkeaa sen perinteisimmistä ja muodollisimmista esityksistä, infusoimalla kohtausta ainutlaatuinen elinvoimaisuus ja draama.
Ensimmäinen näkökohta, joka herättää huomiota tässä työssä, on sen koostumus. Tiziano järjestää hahmot dynaamisesti asettamalla Jeesuksen keskustaan, elementin, joka on välttämätön tämän ongelman monissa teoksissa. Toisin kuin muut esitykset, jotka käyttävät suoraa linjaa ja jäykempi järjestys, Tiziano luo kuitenkin diagonaalin, joka ylittää työn, ottaen katsojan katseen apostolien läpi ja kohti Kristuksen ympäröivää tilaa. Tämä määräys ehdottaa välitöntä toimintaa ja tuntuvaa jännitystä tuolloin.
Värin käyttö on toinen Tizianon vahvuuksista. Sen elinvoimaiselle palettille on ominaista rikas valikoima ääniä, jotka antavat määrän ja syvyyden kuvioille. Lämmin auringonlaskun valo, joka näyttää kylvyttävän kohtausta, ei vain lisää hahmojen kolmen ulottuvuutta, vaan tuo myös silloin läheisyyden tunteen. Tiziano käyttää kontrastia valon ja varjojen välillä mestarillisesti, luomalla melkein teatraalisen kevyen vaikutuksen. Apostolien vaatteet, joissa on hienoja yksityiskohtia ja värejä, lisäävät liikkeen ja realismin tunteen korostaen kunkin hahmon yksilöllisyyttä.
Tapa, jolla Tiziano edustaa merkkejä, on yhtä merkittävä. Usein ennen tätä, kuten Leonardo da Vinci, teokset keskittyvät muodollisempaan staattiseen koostumukseen, jolla on kasvot, jotka osoittavat saman vakavuuden. Sitä vastoin tässä "viimeisessä illallisessa" apostolit pahenevat reaktioissaan osoittaen yllätys-, pelon ja sekaannuksen ilmaisuja, jotka viittaavat Juudasin pettämisen ilmoituksen syviin vaikutuksiin. Jokainen kasvot näyttävät kertovan oman tarinansa heijastaen ihmisen tunteiden monimuotoisuutta, mikä on todistus Tizianon kyvystä kaapata psykologia muotokuvissa.
Teoksen kontekstin suhteen "Viimeinen illallinen" on osa Tizianon laajaa tuotantoa, joka tunnustetaan yhdeksi venetsialaisen maalauksen suurimmista ruhtinasten joukosta. Hänen tyylinsä kehittyi kohti värin ja valon liberaalia käyttöä, etääntyen lineaarisesta tarkkuudesta, joka on ominainen Firenzen taite. Tässä maalauksessa odotetaan barokin vaikutusta, mikä viittaa siirtymiseen dynaamisuuteen, joka vakiinnuttaisi myöhemmässä taiteessa.
Tizianon "Viimeinen ehtoollisuus" tarjoaa täysin ainutlaatuisen näkökulman teemasta, joka on väsymättä toistettu taidehistoriassa. Jokainen elementti, hahmojen järjestelystä värien vilkkaaseen käyttöön, on konjugoitu esittämään vain suuren narratiivisen selkeyden hetken, vaan myös ihmisen kokemuksen syvempi olemus sen täyteydessä. Tämä työ ei aina saa ansaitsemansa huomio mestarit, Mutta epäilemättä se on jalokivi, joka ansaitsee harkita huomiota ja ihailua.
KUADROS ©, kuuluisa maali seinällesi.
Käsivalmistetut öljymaalaukset, ammattitaiteilijoiden laadun ja erottuvan sinetin kanssa KUADROS ©.
Kuvien jäljennöspalvelu tyytyväisyystakuu. Jos et ole täysin tyytyväinen maalauksen jäljennökseen, palautamme rahasi 100%.