Kuvaus
Sveitsiläisen taiteilijan Arnold Böcklinin viiluttajamaalauksen omaava kuva on taideteos, joka on kiehtonut yleisöä sen luomisen jälkeen vuonna 1872. Teos on taiteilijan omakuva, jossa kuolema pelaa hänen takanaan.
Teoksen taiteellinen tyyli on selkeä esimerkki symbolismista, taiteellisesta liikkeestä, joka yritti edustaa tunteita ja tunteita symbolien ja metafoorien kautta. Tässä tapauksessa kuolema esitetään muusikkona, mikä viittaa siihen, että kuolema on väistämätön osa elämää ja että musiikki voi olla tapa hyväksyä se.
Maalauksen koostumus on mielenkiintoista, koska taiteilija edustaa itseään profiilissa, mikä antaa katsojan nähdä sekä hänen kasvonsa että kuoleman hahmon takanaan. Lisäksi taiteilija käyttää Darken ja Bleak -värivalikoimaa melankolian ja surun ilmapiirin luomiseen.
Maalauksen takana oleva tarina on yhtä kiehtova. Sanotaan, että Böcklin loi tämän työn sen jälkeen, kun hänelle oli diagnosoitu terminaalitauti, mikä sai hänet pohtimaan kuolleisuutta ja kuolemaa. Maalausta on tulkittu myös viktoriaanisen yhteiskunnan kritiikiksi, jolla oli taipumus välttää puhumista kuolemasta ja kuolleisuudesta.
Hieman tunnettu näkökohta maalauksessa on, että se on vuosien varrella ollut useita versioita ja tulkintaa uudelleen. Esimerkiksi vuonna 1924 amerikkalainen taiteilija Grant Wood loi version maalauksesta, jonka otsikko oli Death ja Maiden, joka esittelee nuoren naisen Böcklinin itseohjauksen sijasta.
Yhteenvetona voidaan todeta, että itsekuori, jossa on kuolema viuluna, on kiehtova taideteos, joka yhdistää taiteilijan symbolismin, koostumuksen ja henkilökohtaisen historian voimakkaan ja herättävän kuvan luomiseksi. Sen vaikutus populaarikulttuuriin ja taidehistoriaan on kiistaton, ja se on edelleen teos, joka edelleen kiehtoo katsojia tähän päivään asti.