Kuvaus
Max Beckmannin maalaus "Self -Portrait - 1901" on voimakas osoitus taiteilijan monimutkaisesta identiteetistä ja hänen läheisestä vuoropuhelusta katsojaa. Tämä itseharjoittelu, joka on luotu, kun Beckmann oli vain kaksikymmentä -vuotiaita, ei vain sen teknisen laadun lisäksi myös syvän emotionaalisen ja psykologisen taakan vuoksi, joka ennakoi sen myöhemmän työn perusteemia.
Koostumusta tarkkailemalla havaitaan tarkoituksellinen ja lihavoitu avaruuden käyttö. Beckmann esitetään kankaan keskellä, eräänlaisessa etuosassa katsojaa. Taiteilijan lukulla on hallitseva paikka, mikä viittaa syvään itsetutkimukseen. Hänen ulkonäkönsä, voimakas ja tunkeutuva, näyttää kutsuvan katsojan vastakkainasetteluun. Tapa, jolla se esittelee vakavan ja melkein haastavan eleen kanssa, paljastaa tekijän sisäiset huolenaiheet hetkessä muutoksista ja haasteista hänen henkilökohtaisessa ja työelämässään.
Värien hallinta tässä työssä on huomattavaa. Beckmann käyttää palettia, joka värähtelee tummien sävyjen ja Terracotta -värivaihteluiden välillä, mikä luo melkein synkkä ja sortava ympäristö. Värit eivät vain vaikuta itsevaikutuksen ilmapiiriin, vaan myös toimivat keinona ilmaista taiteilijan emotionaalista tilaa. Valojen ja varjojen yhdistelmä antaa hahmolle tilavuuden, korostaen Beckmannin tridimensioalisuutta ja fyysistä läsnäoloa kankaassa. Tämä tekniikka on hänen tyylinsä erottuva sinetti, joka kehittyy edelleen koko uransa ajan.
Kuvan alareunassa ehdotetaan elementtejä, joita ei selvästikään ole tunnistettavissa, jotka näyttävät viittaavan sairaan ilmakehään ja epävakauden tilanteeseen. Voidaan tulkita, että nämä taustalla olevat abstraktit elementit heijastavat ahdistusta ja vieraantumista, jonka taiteilija koki, toistuva teema tuolloin eurooppalaisessa tilanteessa, jota merkitään sosiaalisten ja poliittisten jännitteiden merkitsemällä. Erityistä kerronnan yksityiskohdista poistetaan ympäristö, josta tulee kangas, joka vahvistaa kohteen itsetutkimusta.
"Selfportrait - 1901" Se ei ole vain näyte Beckmannin teknisestä virtuoosisuudesta, vaan se on myös hänen seuraavan teoksensa edeltäjä, jossa hän tutkii hahmojensa psykologiaa ja muotokuvan keinona ilmaista eksistentiaalisia huolenaiheita. Verrattuna aikansa muihin itseään, Beckmannin teos erotetaan hänen emotionaalisesta kuormastaan ja tapaan, jolla hän määrittelee uudelleen etsimisen. Hänen suora katseensa ja ratkaistu asemansa ovat ristiriidassa rikollisimman lähestymistavan kanssa kuin muut nykytaiteilijat olisivat voineet hyväksyä heidän esityksissään.
Max Beckmann, saksalainen taiteilija, jonka teos matkustaa ekspressionismin ja symbolismin välillä, jätti pysyvän jäljen modernin taiteen historiaan. Koko uransa ajan hänen työnsä kyseenalaistaa aikansa sosiaaliset ja taiteelliset normit, joista tulee symbolinen hahmo ainutlaatuisen herkkyyden kehittämisessä 1900 -luvun taiteessa. Beckmannin tuotanto on täynnä draamaa ja itsetutkimusta, joka ilmenee jokaisessa rivissä, mikä tekee "itse -opinnasta - 1901" perustavanlaatuisen teoksen, joka ymmärtää sen elämäkerran lisäksi myös ajan levottoman hengen.
KUADROS ©, kuuluisa maali seinällesi.
Käsivalmistetut öljymaalaukset, ammattitaiteilijoiden laadun ja erottuvan sinetin kanssa KUADROS ©.
Taidetuotuspalvelu tyytyväisyystakuu. Jos et ole täysin tyytyväinen maalauksen jäljennökseen, palautamme rahasi 100%.