Kuvaus
Cry on yksi norjalaisen maalari Edvard Munchin tunnetuimmista teoksista. Tämä työ tunnetaan voimakkaasta ahdistuksen ja ahdistuksen esityksestään, ja siihen on tehty lukuisia kriittisiä tulkintoja ja analyysejä. Leonardo da Vincin Mona Lisan jälkeen Edvard Munchin itku voi olla länsimaisen taiteen historian symbolaattinen ihmishahmo.
Mielenkiintoinen tosiasia tästä maalauksesta on, että Munch ei alun perin ajatellut sitä mestariteoksena, vaan osana neljän maalauksen sarjaa, joka tutki samanlaisia epätoivon ja ahdistuksen kysymyksiä. Itse asiassa "The Screamin" tunnetuin versio on yksi neljästä, jotka maalasivat uransa eri aikoina ja löydettiin eri taidekokoelmista.
Toinen mielenkiintoinen tosiasia tästä teoksesta on, että vaikka se tulkitaan yleisesti Munchin henkilökohtaisen ahdistuksen esitykseksi, taiteilija sanoi, että hänen inspiraationsa teokselle oli kokemus, joka hänellä oli kävellessään Oslon sillan läpi, missä hän tunsi vahvan sensaation ahdistusta ja kuuli "itku, joka kiersi luontoa". Tämä anekdootti tunnetaan laajasti ja siitä on tullut osa työn historiaa.
Mikä on itkun merkitys ja historia? Edvard Munch paljastaa hänen sisäisistä ongelmistaan ja ahdistuksen tunteistaan, mitä hän kutsui "sielun maalaukseksi", joka antaa rehellisen ja ehkä jopa ruman ilmeen, mikä antaa henkilökohtaisen merkityksen merkityksen enemmän kuin tekninen kyky tai "kauneus", perinteinen tavoite taide. Munchin sanomalehtien mukaan itkun idea ja inspiraatio oli omaelämäkerrallinen.
Cry on epäilemättä yksi modernin taiteen ikonimmista teoksista, ja siihen on kohdistettu useita viittauksia populaarikulttuuriin, kuten elokuviin, musiikkiin ja kirjallisuuteen. Hahmon kuvasta, joka huutaa kädet poskeillaan, on tullut ahdistuksen ja epätoivon yleinen symboli.
Munchin työssä käyttämä tekniikka on myös merkittävä, koska se loi maalin käyttämällä öljyn, maltillisen ja kakun yhdistelmää pahvissa. Tämä tekniikka antoi hänelle mahdollisuuden luoda ainutlaatuinen tekstuuri ja epävakauden tunne kuvassa, joka heijastaa sen edustamaa ahdistusta ja ahdistusta.
Huuto on myös ryöstö ja vandalismi useaan otteeseen. Vuonna 1994 teoksen tunnetuin versio varastettiin Oslon kansallisgalleriasta, mutta se palautettiin useita kuukausia myöhemmin poliisioperaatiossa. Lisäksi maalaus on vaurioitunut kahdesti, kerran veitsellä vuonna 1994 ja toisella suihkeella vuonna 2004, mutta molemmissa tapauksissa se on palautettu onnistuneesti.
Huuto vie aseman nro. 3 luettelossa kuuluisat maalaukset