Kuvaus
Taiteilijan Francisco de Goyan ja Lucientesin Atropos -maalaus (kohtalot) on mestariteos, joka edustaa kreikkalaisen mytologian kolmea moiaria, jotka ovat vastuussa ihmisen kohtalosta. Tämä työ, joka mittaa 123 x 266 cm, maalattiin vuonna 1819 ja on yksi viimeisimmistä taiteilijan tekemistä.
Goyan taiteelliselle tyylille on ominaista kyky kaapata todellisuus raa'alla ja suoralla tavalla, ilman koristeita tai idealisointeja. Atroposissa tämä tekniikka voidaan nähdä kolmen naishahmon esityksessä, jotka ilmestyvät etualalla ja joita kuvataan erittäin tarkasti eleissä ja ilmaisuissaan.
Maalauksen koostumus on erittäin mielenkiintoinen, koska kolme moiraa on edustettuna erilaisissa asenteissa ja asenteissa. Vasemmalla puolella olevassa kuvassa, joka edustaa Lakesisia, pitää avoimen kirjan ja etsii katsojaa rauhallisella lausekkeella. Clotoa edustaa keskuksen luku on kiireinen neulominen elämän lanka ja hänen kasvonsa heijastavat suurta keskittymistä. Oikealla olevassa hahmossa, joka edustaa Atropoa, pitää saksia, joiden kanssa hän leikkaa elämän lanka ja hänen katseensa on kylmä ja päättäväinen.
Maalin väri on toinen mielenkiintoinen näkökohta, koska Goya käyttää hyvin pientä palettia, joka perustuu tummiin ja harmaita sävyihin, jotka antavat teokselle synkän ja melankolisen ilman. Vain moirasien mekkojen yksityiskohdat, jotka on koristeltu kultaisilla ja hopeakuvioilla, tarjoavat koostumukselle ripauksen valoa ja kirkkautta.
Maalauksen historia on myös erittäin mielenkiintoinen, koska tiedetään, että Osunan herttua, yksi Goyan suojelijoista, tilasi sen sisustamaan hänen palatsiaan Madridissa. Työtä ei kuitenkaan koskaan julkisesti paljastunut ja pysyi herttuan perheen yksityisessä kokoelmassa, kunnes Prado -museo osti sen vuonna 1886.
Viimeinkin vähän tunnettu näkökohta maalauksesta on, että huolimatta ilmeisestä yksinkertaisuudestaan ja raittiudestaan, se piilottaa suuren symbolisen ja filosofisen kuorman. Moiraras edustavat ihmisen kohtaloa, mutta myös elämän väistämättömyyttä ja väliaikaisuutta. Goya, joka tuolloin oli jo hyvin sairas ja lähellä kuolemaa, ilmentyi tässä työssään pessimistinen ja heikentynyt näkemys maailmasta, jossa ihminen esiintyy impotenttisena olennona hänen olemassaoloaan hallitsevien voimien edessä.