Kuvaus
Piet Mondrianin "Amarilis", maalattu vuonna 1910, on merkittävä esitys sen taiteellisen tyylin ja temaattisen etsinnän kehityksestä. Koko uransa ajan Mondrian kokenut erilaisten taiteellisten virtojen kanssa, kunnes hän kehittää tunnetuinta tyyliään, neoplastismiaan, jolle on ominaista suorat linjat, geometriset muodot ja vähentynyt värillinen paletti. "Amarilis" on kuitenkin ajanjaksolla, jolloin taiteilija oli edelleen uppoutunut postimpressionismin ja symblysismin vaikutukseen, mikä osoittaa hänen sävellyksessään lyyrisempää ja vähemmän tiukempaa lähestymistapaa.
Maalaus esittelee kukkakimpun, erityisesti Amarilisista, joka käyttää keskustilaa ja näyttää olevan järjestetty kiehtovaan purkkiin, jolloin katsoja voi kaapata esineen olemuksen ilman selkeää esitystä. Tämä epäselvä lähestymistapa on tässä vaiheessa erottuva piirre Mondrianin tyylin, jossa hienovaraisuus ja herkku yhdistetään luomaan vuoropuhelu kukan ja sitä ympäröivän tilan välillä. Teos heijastaa huolellista huomiota väriin osoittaen meille elinvoimaisen paletin, joka sisältää punaisia, vihreitä ja keltaisia sävyjä. Nämä kromaattiset vaalit eivät vain määritä visuaalista havaintoa, vaan myös herättävät tunteita ja sensaatioita, myötävaikuttaen kappaleen yleiseen ilmapiiriin.
Valon käytöllä on ratkaiseva rooli "Amarilis". Mondrian manipuloi kirkkautta korostaakseen luonnon elementtejä ja sen vaikutuksia ympäristöön, vangitsemalla hetken ohimenevän olemuksen ja itse elämän herkkyyden. Hienovaraiset varjot ja refleksit edistävät kolmen ulottuvuuden tunteen luomista pitäen samalla kukkamuodon yksinkertaisuuteen. Maalausta tarkkailemalla voidaan nähdä, että naturalistisesta teemastaan huolimatta Mondrian siirtyy pois realismista etsimään abstraktimpaa ja emotionaalista tulkintaa, joka on hänen radikaalimpien tyylinsä edeltäjä neoplastismissa.
On mielenkiintoista huomata, että tässä teoksessa taiteilija ei yritä edustaa nimenomaista kerrontaa tai syvää merkitystä. Sen sijaan "Amarilis" syntyy tutkimukseksi muodon ja värin kauneudesta ja sen kyvystä välittää sensaatioita. Kukan symbolinen luonne voidaan tulkita viittaukseksi elämään ja luontoon itse, mikä esittelee yhteyden orgaanisen ja henkisen välillä.
Aika, jolloin tämä työ on luotu, noin 1910, on ratkaisevan tärkeä Mondrianin etenemissuunnassa. Juuri tämän hetken jälkeen taiteilija siirtyi kohti karkeampaa ja geometristä tyyliä, jättäen taakse orgaaniset muodot ja "Amarilis" -muotoisen värin hemmotteleva käyttö. Tämän työn kautta Mondrianin siirtyminen abstraktiin taiteeseen käy ilmi, mikä osoittaa hänen halunsa aiheuttaa tunteita yksinkertaistamalla ja esineidensä dematerialisoinnilla.
Yhteenvetona voidaan todeta Luonnollisen ympäristön olemus. Tämä maalaus, joka sijaitsee uransa aikaisemmassa vaiheessa, on edelleen visuaalisen kielen ääriviiva, jonka Mondrian kehittyy suurella mestaruudella hänen seuraavissa teoksissaan.
KUADROS ©, kuuluisa maali seinällesi.
Käsivalmistetut öljymaalaukset, ammattitaiteilijoiden laadun ja erottuvan sinetin kanssa KUADROS ©.
Taidetuotuspalvelu tyytyväisyystakuu. Jos et ole täysin tyytyväinen maalauksen jäljennökseen, palautamme rahasi 100%.