Kuvaus
Henri Matisse, modernin taiteen keskushahmo, jätti valtavan perinnön, joka kattaa useita vuosikymmeniä ja tyylejä. "Blue Sketchbook" (1945, 50x60) kukkii kaunopuheisena esityksenä Matissen väri- ja linja -alueelta viime vuosina. Vastoin fauvista -ajanjaksoaan, jolloin elinvoimaisten värien räjähdys hallitsee, tämä työ osoittaa tietyn kypsän eristämisen ja heijastuksen, jolla on pääasiallinen lähestymistapa sinisen käytössä.
Maalaus, vaikkakin ilmeisesti yksinkertainen, on todistus Matissen taitosta kaapata aiheidensa olemus linjojen taloudella ja vähentynyt paletti. "Sinisen luonnoskirjan" huolellisessa tarkastuksessa havaitsimme taiteilijan tarkkoja käsin määrittäviä ihmishahmoja, todennäköisesti leikattu paperille ja liimattu sinisellä taustalla, tekniikka, joka on täydennetty sen leikkauksiin. Nämä luvut ovat vain jatkoa heidän haluaan muodon ja värin puhtauteen, mikä uudelleen viime vuosina sen sairauden aiheuttamien fyysisten rajoitusten vuoksi.
Tämän työn koostumus paljastaa Matissen kiinnostuksen muotojen radikaaliin yksinkertaistamiseen. Luvut pelkistetään nesteiksi, melkein abstrakteiksi ääriviivoiksi, mikä mahdollistaa katsojan vapaan tulkinnan. Tämä lähestymistapa paljastaa paitsi hänen nykyaikaisen Picasson ja kubismin vaikutuksen, myös hänen kiehtovuutensa afrikkalaisesta taiteesta ja muusta primitiivisen taiteen muodoista. Matisse oli ravinnut erilaisia vaikutteita koko elämänsä ajan, ja hänen kykynsä syntetisoida nämä henkilökohtaisella tavalla on tuntuvaa "Blue Sketchbookissa".
Tässä kappaleessa hallitseva sininen väri ei ole vahingossa. Matissella oli syvä suhde siniseen, yhdistäen sen usein rauhallisuuteen, äärettömyyteen ja itsetutkimukseen. Tämän värin valinta taustana ja hahmona ehdottaa halua tasapainoon ja seesteisyyteen, mikä on ristiriidassa piilevän liikkuvuuden kanssa edustamissa ihmismuodoissa. Tämä rauhallisuuden ja dynaamisuuden välinen kaksinaisuus kapseloi Matissen työhön liittyvän jännityksen, jossa hän fauve - villi - esiintyy samanaikaisesti sisällön kanssa.
"Sinisen luonnoksen" sisällyttäminen historialliseen ja elämäkerralliseen kontekstiin on myös tärkeää. Vuonna 1945 Matisse oli jo rajoitettu pyörätuoliin ja hänen työmenetelmänsä mukautettiin tähän uuteen todellisuuteen. Decoupage -tekniikasta, johon sisältyy taustakuvamuotojen leikkaaminen ja niiden kiinnittäminen kollaaseiksi, tuli sen tärkein ilmaisuaine, korvaaen öljymaalit. "Sininen luonnoskirja" voi hyvinkin olla varhainen esitys tästä tekniikasta, joka hallitsisi viimeisiä vuosiaan, päättyen sen kuuluisiin "leikkauksiin".
Yhteenvetona voidaan todeta, että "Blue Sketchbook" ei ole vain huipentumakohta Henri Matissen uralle, vaan myös ikkuna hänen kyvylleen keksiä itsensä uudelleen ja löytää itsensä uudelleen elämänsä vähentymiseen. Teos kutsuu katsojia ilahduttamaan paitsi heidän toteutuksensa yksinkertaisuutta, myös heidän sisällönsä syvyyttä, heijastaen koko elämää, joka on pyhitetty kauneuden ja totuuden etsimiseen taiteen kautta.