Kuvaus
Henri Matissen, vuonna 1920 luotu "Galle at Etretat" -maalaus (Storm in Etretat), on teos, joka kapseloi siirtymisen ja evoluution, joka on ominaista mestari Ranskalainen koko hänen uransa ajan. Mittana 57x47 cm, tämä työ näyttää resonoivan tuulen ja raivoavan meren alkuaineiden energialla, visuaalisella allegoorialla, joka on tässä ilmaisua Matissen erottuvan ilmeen kautta.
Tarkkailemalla koostumusta huolellisesti, käy ilmi, että Matisse valitsee pääosin kylmän värivalikoiman, jota hallitsee voimakas sininen ja vivahteikas harmaa, joka onnistuu lähettämään agitaation ja dynaamisuuden tunne, joka on tyypillinen rannikkovirtaan. Tämä kromaattinen valinta ei vain määrittele teoksen ilmapiiriä, vaan myös korostaa kontrastit ja rajata muodot melkein abstraktiksi, taiteilijan kiistaton yritys. Tummempien ja selkeämpien sävyjen välillä on näkyvä peli, joka luo syvyyden, joka johtaa katsojan silmään matkustamaan meren kohtauksen läpi sekoituksella levottomuutta ja kiehtovuutta.
Kohtaus edusti Etretatin karuista rannikkoa, paikkaa, joka ei vain Matisse, vaan myös muut kuuluisat taiteilijat, kuten Claude Monet, pitivät erittäin inspiroivia. On välitöntä nähdä erottuvien kivimuodostelmien ja alueen kallioiden vaikutus, vaikka Matisse, joka on uskollinen heidän tyylilleen, vähentää heidät heidän perussuunnitteluun laajoilla ja melkein geometrisillä tavoilla. Ihmishahmojen läsnäoloa tässä kohtauksessa ei arvosteta, mikä voisi vihjata lähestymistavan itse luonnon voimaan ilman, että heidän näkyvyytensä häiritsee esityksiä.
Vaikka "Gale at Etretat" ei ehkä tunne yhtä hyvin kuin muut Matissen teokset, kuten "La Danse" tai "Deserte Rouge", on todistus taiteilijan fauvistisesta ajanjaksosta, jossa hänen taipumuksensa puhtaisiin väreihin ja Muotojen yksinkertaistaminen alkaa flirttailla maltillisemmalla ja mietiskelevällä kielellä, vaikkakin ilmaisun elinvoimaisesta olemuksesta. Matisse, joka oli yksi fauvismin pioneereista, kromaattisella rohkeudellaan ja tauollaan akateemisilla yleissopimuksilla, osoittaa tässä työssä tyylillisen kypsyyden, joka tiivistää hänen huolenaiheet ja muoviset havainnot siihen hetkeen asti.
Tässä mielessä "Gale At Etretatissa" ei ole vain teos, joka dokumentoi tietyn maiseman, vaan myös ikkunan Matissen taiteellisen tutkimuksen syvyyteen. Maiseman tulkinnasta myrskyn kautta tulee myrskyn ja rauhallisuuden metafora, johon taide mahtuu samanaikaisesti. Tätä työtä ei siis arvosteta sen visuaalisesta kauneudesta, vaan myös kyvystä symboloida taiteilijan, luonnon ja luomisen välistä monimutkaista suhdetta.