Kuvaus
Henri Matissen "Belle-î", joka todennäköisesti tehtiin vuonna 1896, on taiteilijan uran muodostuneesta ja tärkeästä ajanjaksosta. Ranskan pohjoisrannikolla sijaitseva Belle-île-en -mer vangitsi monien maalareiden mielikuvituksen sen poikkeuksellisen luonnollisen kauneuden ja ainutlaatuisen ilmapiirin vuoksi. Ympäristönsä vaikuttanut Matisse onnistuu siirtymään maalaamalla sekä maiseman majesteettia että omaa taiteellista evoluutiota.
Työssä Matisse esittelee rannikkomaisemaa, jota kylpee pehmeällä valolla, joka parantaa vihreiden, sinisten ja ruskeiden sävyjen värivalikoimaa, mikä luo rikkaan kromaattisen sinfonian. Harjakokot ovat rohkeita ja viskeraalisia, mutta ne osoittavat myös hallinnan ja tekniikan, joka esittelee taiteilijan kehitystä fauvismiin. Koostumus on huomattava sen melkein valokuvarakenteesta huolimatta värien ja muodon hoidon ilmeisestä subjektiivisuudesta huolimatta. Tämä tekniikoiden yhtymäkohta vihjaa Matissen siirtymistä ensimmäisistä akateemisista opinnoistaan hänen vapaampaan ja ilmeikkääseen tyyliin.
Maalauksesta puuttuu ihmishahmoja, jotka voitaisiin tulkita tarkoituksellisena aikomuksena Matisse: lle keskittää katsojan huomion itse maisemaan, kyllästettynä puhtauden ja eristyksen tunteen kanssa. Tämä lähestymistapa luontoon on yhdenmukainen ajan nykyaikaisten etujen kanssa ja iloksi, jonka monet taiteilijat yhdeksästoista vuosisadan lopusta löytyivät ympäristössään vankeutta ja suoraa tarkkailua.
Intensiivinen ja kuvioitu harjapisto lisää työhön tuntuvan ulottuvuuden, jolloin melkein tunteen maalaismainen kivinen maasto ja veden hyökkäys rannikkoa vastaan. Lomakkeet, vaikka yksinkertaistetut jossain määrin, ovat helposti tunnistettavissa ja herättävät läheisyyden todellisuuteen, joka on ristiriidassa niiden kypsyyden abstrakimimpien maisemien kanssa.
Belle-île, jolla on upea lähestymistapa Luzin ja Maan välisessä vuorovaikutuksessa, on avoin ovi tulevaisuuden kromaattisille ja tyylillisille tutkimuksille. Hänen ensimmäiset Gustave Moreaun ja symbolismin vaikutteensa sekoitetaan tuoreuteen, joka ennakoi heidän tarttuvuuttaan fauvista -liikkeeseen. 1900 -luvun alussa Matissesta tuli yksi fauvismin perustajista, virta, joka mullistaa puhtaan värin havaitsemisen ja käytön modernissa taiteessa.
Maalaus heijastaa Matissen jatkuvaa kokeilua värin kanssa, josta lopulta tulee hänen työnsä erottuva puoli. Tässä käytetyt äänet osoittavat ennakkoluulon kromaattiselle kokeilulle, joka on vähemmän aggressiivinen kuin heidän seuraavien fauvisisten teoksissa, mutta se antaa jo viitteitä vapaudesta, jolla Matisse pian salli hoitaa väriä ja muotoa.
Yhteenvetona voidaan todeta, että "Belle-î" on työ, joka kapseloi hetken siirtymävaiheessa Henri Matissen uraan. Värin ja koostumuksen mestarillisen käytön avulla se tarjoaa paitsi luonnollisen ympäristön esityksen, myös etenemisen matkan, jonka yksi kahdennenkymmenennen vuosisadan vaikutusvaltaisimmista taiteilijoista toteutettaisiin. Tämä maalaus ei ole vain todistus Belle-in-in-Mer-kauneudesta, vaan myös ikkuna Matissen vallankumoukselliselle evoluutiolle modernissa taiteessa.