Kuvaus
Anghiarin taistelu on yksi Leonardo da Vincin arvoituksellisimmista ja kiehtovimmista teoksista. Firenzen hallitus tilasi vuonna 1503 Firenzen ja Milanon välistä taistelua vuonna 1440 kuvaavan maalauksen koristamaan Palazzo Vecchion viisisatapäisen salin. Teosta ei kuitenkaan koskaan saatu valmiiksi, ja se katosi ajan saatossa.
Vaikka alkuperäinen maalaus on kadonnut, tiedetään, että Leonardo käytti Anghiarin taistelun luomisessa innovatiivista tekniikkaa. Sen sijaan, että Leonardo olisi maalannut sileälle pinnalle, kuten tuohon aikaan oli tapana, hän käytti tekniikkaa nimeltä "sfumato", jossa maalikerroksia levitetään hyvin ohuesti ja häivytetään, jotta saadaan aikaan syvyys- ja pehmeysvaikutelma.
Anghiarin taistelun sommittelu on myös hyvin mielenkiintoinen. Leonardo käytti "ilmaperspektiiviksi" kutsuttua tekniikkaa, jossa kaukana olevat kohteet saadaan näyttämään epäselvemmiltä ja epämääräisemmiltä kuin lähellä olevat kohteet. Tämä luo maalaukseen syvyyden ja realismin tunteen.
Myös väreillä on tärkeä rooli Anghiarin taistelussa. Leonardo käytti hyvin rajallista väripalettia, jossa oli tummia ja maanläheisiä sävyjä, luodakseen maalaukseen draaman ja jännityksen tunteen. Punaisia ja keltaisia sävyjä käytetään korostamaan tärkeitä yksityiskohtia, kuten lippuja ja sotilaiden univormuja.
Vaikka Anghiarin taistelua ei koskaan saatu valmiiksi, se on edelleen yksi Leonardo da Vincin tärkeimmistä teoksista. Maalaus on vuosisatojen kuluessa inspiroinut monia taiteilijoita, ja siitä on tehty lukuisia tulkintoja ja teorioita. Vaikka sen lopullinen kohtalo on edelleen mysteeri, Anghiarin taistelu on edelleen Italian renessanssin mestariteos ja esimerkki Leonardo da Vincin nerokkuudesta.