Kuvaus
Maalaus esittää valoisan näkymän Venetsiaan ja tuo esiin sen erottamattoman yhteyden veteen. Laaja turkoosi vesipinta täyttää etualan ja jatkuu kohti laiturin edustalla olevaa rakennusriviä. Vedellä liikkuu useita pieniä aluksia: kolmiopurjeisia purjeveneitä, värikkäitä veneitä ja muita hahmoja, jotka elävöittävät kaukaisuutta. Kävelytie eli laituri ulottuu vinosti oikeasta alakulmasta kohti keskustaa, missä pieniä hahmoja on kokoontunut veden äärelle. Kaksi ihmistä erottuu oikeassa etualassa, ja muut ihmishahmot antavat arkkitehtuurille mittakaavaa. Vaaleanpunaisen julkisivun ja vihreiden ikkunoiden takaa kohoavat vihreä ja kultainen kupoli sekä punertava torni, jonka huipulla on sinivihreä piikki.
Venetsia on historiallinen kaupunki, joka on kasvanut laguunin ympärille ja jonka halki kulkee vesiväyliä. Siksi kaupunkimaisema ei tässä hahmotu pelkäksi arkkitehtoniseksi julkisivuksi, vaan rantojen, veneiden, kävelyteiden ja rakennusten yhteiseksi kokemukseksi. Maalaus kuvaa tätä arkista rinnakkaiseloa: vesi toimii kulkuväylänä ja samalla visuaalisena etäisyytenä, jolta kaupunkia tarkastellaan. Tornit ja kupolit piirtävät tunnistettavan historiallisen siluetin, kun taas laituri tuo näkymään julkisen ja inhimillisen ulottuvuuden. Arkkitehtuuri ei näyttäydy erillisenä, vaan muodostaa jatkumon veneiden, ihmishahmojen ja niiden edessä levittäytyvien heijastusten kanssa.
Vesi, purjeveneet ja pienet alukset hahmottavat Venetsian suoraan laguunikaupunkina. Laiturille keskittyvät hahmot tuovat maiseman avaruuden rinnalle vastapainoksi toimintaa ja inhimillistä mittakaavaa. Torni ja kupoli toimivat pystysuuntaisina maamerkkeinä, jotka jäsentävät horisonttia ja kiinnittävät katseen kaupungin siluettiin. Teoksessa voi nähdä myös vastakohdan veneiden liikkeen ja rakennusten pysyvyyden välillä: veneet piirtävät reittejä veden pinnalle, kun taas rakennukset luovat pysyvää arkkitehtonista muistia. Viisto rantakäytävä yhdistää nämä kaksi maailmaa ja asettaa katsojan veden äärelle tarkkailemaan sekä lähellä tapahtuvaa liikettä että taustalla kohoavaa kaupunkia.
Vaakasuuntainen sommittelu rakentuu veden hallitsevan aseman ja avaran taivaan voimakkaalle vastakohdalle. Aaltoilevat, valkoiset siveltimenvedot rikkovat turkoosin pinnan lukuisiksi välähdyksiksi, jolloin vesi näyttää väreilevän. Yläosassa suuret valkoiset pilvet sekä vaaleanpunaiset ja violetit juovat avartavat tilan tuntua ja tuovat taivaaseen vaihtelevan rytmin. Laiturin lävistäjä ohjaa katseen keskellä kohoavaan arkkitehtuuriin, ja torni sekä kupoli jatkavat tätä kulkua sommittelun oikeaan kolmannekseen. Rakennusten lohenpunaiset, vihreät, okranväriset ja tiilenpunaiset sävyt ovat vastakkain veden ja ilman sinisten sävyjen kanssa. Syvyys syntyy näin päällekkäisistä tasoista, hahmojen pienenevästä koosta sekä arkkitehtonisten massojen ja avointen alueiden vuorottelusta.
Tässä Henri-Edmond Crossin teoksessa kaupunki muuttuu eläväksi värien sommitelmaksi. Taiteilijan viehtymys kirkasvärisiin uusimpressionistisiin maisemiin näkyy katkonaisissa siveltimenvedoissa sekä turkoosin, vaaleanpunaisen, vihreän ja violetin sävyjen voimakkaissa suhteissa. Kohtaus ei perustu rakennusten viileän yksityiskohtaiseen kuvaukseen, vaan siihen, miten väri, vesi ja valo muovaavat uudelleen käsitystämme Venetsiasta. Kannattaa tarkkailla, kuinka laituri johdattaa katseen läheisistä hahmoista kupoliin ja torniin ja kuinka jokainen vene tuo tähän näkymän kulkuun liikkuvan hengähdystauon. Näin arkkitehtuuri, arkielämä ja merellinen tunnelma yhdistyvät samassa avoimessa ja valoisassa visuaalisessa rytmissä.
Onko sinulla kysyttävää öljymaalausjäljennöksistämme? Katso usein kysytyt kysymykset.