Kuvaus
Maalauksessa kuvataan Kristuksen valitusta, joka keskittyy kohtauksen keskellä vaakatasossa lepäävän alastoman Kristuksen ruumiin ympärille. Hänen ylävartalonsa ja kumartunut kasvonsa erottuvat varjojen keskeltä, ja lukuisat hahmot kokoontuvat hänen ympärilleen elehtien hartaasti, surullisesti ja tarkkaavaisesti. Heistä erottuu punasiniseen asuun pukeutunut nainen ruumiin takana. Oikealla parrakas mies, jolla on valkoinen kaulus ja laaja punainen viitta, ojentaa kätensä kohti keskikohtaa. Etualalla palaa kynttilä valkoisen käärinliinan vieressä. Liina peittää ruumiin alaosan, ja vaalea pinta kannattelee hahmoja. Kasvot valaistuvat vain osittain, ikään kuin kohtaus tapahtuisi öisessä valvonnassa.
Kristuksen valitus kuuluu Kristuksen kärsimyshistoriaan ja kuvaa hetkeä, jolloin hänen läheisensä surevat ja valvovat hänen kuollutta ruumistaan ristin alasoton jälkeen ja ennen hautaamista. Neitsyt Marialla on tässä kohtauksessa usein keskeinen asema yhdessä muiden Kristuksen seuraajien kanssa; tässä punasiniseen pukeutunut naishahmo ilmentää äidillistä surua. Vaakatasossa lepäävä, osittain valkoiseen käärinliinaan kiedottu ruumis yhdistää kohtauksen hautaamiseen valmisteluun. Kaukaisen tapahtuman kertomisen sijaan sommitelma kuvaa surua yhteisenä, läheisenä ja ruumiillisena kokemuksena.
Kynttilä tuo pimeyteen valvomisen merkin ja yhdistää hautajaisrituaalin hengelliseen mietiskelyyn. Sen pieni liekki erottuu keskellä olevan ruumiin laajuudesta ja taustasta esiin nousevista kasvoista ohjaten katseen alueelle, jossa valo, ele ja hiljaisuus kohtaavat. Valkoinen liina tuo mieleen puhtauden ja haurauden, kun taas oikeanpuoleisen hahmon asun ja keskellä olevan hahmon puvun punainen voimistaa kohtauksen tunnejännitettä. Kristuksen ympärille kokoontuvat kädet, katseet ja ruumiit tekevät yhteisestä surusta sommitelman keskeisen visuaalisen liikkeen.
Muodollisesti teos rakentuu vaakasuuntaisesta, tiiviistä hahmoryhmästä, jossa ei ole suuria tiloja keventämässä kokonaisuuden painetta. Alaston vartalo toimii valoisana akselina ja jäsentää sitä kohti kumartuvien hahmojen diagonaaleja. Valohämärä piirtää otsat, nenät, kädet ja kankaan laskokset esiin lähes mustaa taustaa vasten ja luo katkonaisen syvyysvaikutelman: jokainen kasvot näyttäytyvät hetkellisenä ilmestyksenä. Pinta-alalla hallitsevat tummanruskeat ja mustat sävyt, mutta norsunluunvalkoinen, liekin okra ja karmiininpunaiset sävyt toimivat katseen kiinnekohtina. Valo ei valaise kaikkea tasaisesti, vaan nostaa esiin yksityiskohtia ja muuttaa katsojan katseen verkkaiseksi kuluksi ruumiin, kynttilän ja hahmojen välillä.
Jacques Bellangen taiteessa tämä uskonnollinen intensiteetti liittyy myöhäismanneristiseen ilmaisuun, jolle ovat ominaisia elegantit ja jännittyneet hahmot, tiiviit sommitelmat sekä teatraalinen valaistus, joka nostaa ruumiit ja kasvot esiin varjosta. Teos tekee Kristuksen valituksesta lähes yöllisen kokemuksen, jossa ihmisjoukko ei hajota huomiota vaan keskittää sen Kristuksen ruumiiseen. Kannattaa tarkkailla, kuinka kynttilä, valkoinen liina ja punainen asu muodostavat päähenkilön ympärille visuaalisen jatkumon: yhdessä ne muuttavat kerrotun surun valon, hiljaisuuden ja ihmisen läsnäolon arkkitehtuuriksi.
Onko sinulla kysyttävää öljymaalausjäljennöksistämme? Katso usein kysytyt kysymykset.