Kuvaus
Itse -ohjaaja: Intiimi matka Frida Kahlo -maailmaan
Taide on puhtaimmassa olemuksessaan itsekohtaisen ja henkilökohtaisen ilmaisun muoto. Mikään työ ei ole paremmin esimerkki tästä ajatuksesta kuin Frida Kahlon 'Selfportrait'. Tämä maalaus, yksi meksikolaisen taiteilijan symbolisimmista, on ikkuna hänen sielulleen, todistus hänen elämästään, joka on täynnä fyysistä ja emotionaalista kipua ja rohkea lausunto hänen identiteetistään.
Kahlon 'itse -portrait' on taiteellinen koostumus, joka haastaa yleissopimukset. Sen sijaan, että esittäisi itsensä lumoavassa tai idealisoidussa ympäristössä, Kahlo maalaa itsensä trooppisen viidakon keskelle eläinten ja kasvillisuuden ympäröimänä. Tämä tausta ei ole vain kunnianosoitus hänen rakastetulle Meksikolleen, vaan myös hänen elämänsä metaforille: villi, lumoava ja täynnä haasteita.
Värien valinta 'itse -ohjeellisessa' on yhtä merkittävä. Kahlo käyttää elinvoimaisia ja tyydyttyneitä sävyjä, jotka heijastavat kotimaastaan rikasta kulttuuria ja kansanperinnettä. Mutta taustan kirkkaiden värien ja sen hahmon kirkkaiden värien välillä on myös huomattava kontrasti, mikä viittaa sen olemassaolon kaksinaisuuteen: ilo ja suru, elämä ja kuolema, terveys ja sairaus.
'Selfportraitin' hahmot ansaitsevat myös erityisen maininnan. Kahlo maalaa itsensä useiden eläinten mukana, mukaan lukien apina ja musta kissa. Nämä eivät ole pelkkiä koristeita, vaan heidän elämänsä ja persoonallisuuden symboleja. Esimerkiksi apina oli hänen aviomiehensä Diego Riveran lahja ja edustaa sekä hänen rakkauttaan häntä että hänen emotionaalista riippuvuuttaan. Musta kissa on toisaalta huonon onnea ja kuoleman symboli, mikä heijastaa sen jatkuvaa taisteluita sairauksien ja kivun kanssa.
Yksi Kahlon 'itse -portriin' vähemmän tunnetuista näkökohdista on perinteisten meksikolaisten vaatteiden käyttö. Kahlo maalaa itsensä huipililla ja pitkällä hameella, tyypillisillä vaatteilla Meksikon alkuperäiskansojen naisista. Nämä pukuvaalit eivät ole vahingossa, vaan poliittinen lausunto. Kahlo oli ylpeä mestizo -perinnöstään ja käytti taidettaan haastaakseen eurokeskeiset kauneusstandardit ja juhlimaan alkuperäiskansojen kulttuuria.
Yhteenvetona voidaan todeta, että Frida Kahlon 'Selfportrait' on paljon enemmän kuin yksinkertainen maalaus. Se on todistus hänen elämästään, taistelustaan ja identiteetistään. Jokaisella teoksen elementillä, sen sävellyksestä ja väristä hahmoihin ja pukuihinsa, on syvä ja henkilökohtainen merkitys. Tämä on Kahlon taiteen taikuus: hänen kykynsä muuttaa kipu ja kokemuksensa sekä intiimiksi että yleismaailmalliseksi taideteokseksi.