Kuvaus
Maalauksessa joukko tyyliteltyjä ihmishahmoja on kokoontunut voimakkaan värikkääseen maisemaan. Vasemman etualan hallitseva hahmo on pukeutunut valkoiseen tunikaan ja vihreään päähineeseen, ja se ojentaa käsivartensa kohti keskustaa. Sen ympärillä kohoaa muita pystysuuntaisia siluetteja: osalla on yllään sinisiä, vihreitä tai punaisia vaatteita, ja heidän päitään peittävät pyöristetyt, keltaisen, vihreän ja punertavan sävyiset päähineet. Oikealla siniseen yläosaan ja keltaiseen vaatteeseen pukeutunut hahmo luo visuaalisen vastapainon. Hahmot erottuvat kirkkaankeltaista taustaa vasten; aaltoilevat vihreät, siniset ja punaiset muodot viittaavat kukkuloihin, kasvillisuuteen tai maiseman laajoihin alueisiin, ja alareunan vihreä kaistale jäsentää maastoa.
Teoksen nimi Improvisaatio 6 (Afrikkalainen) sijoittaa maalauksen Wassily Kandinskyn vapaaseen sommitteluun ja ilmaisuvoimaan liittyvään sarjaan. Näissä ”Improvisaatioissa” tunnistettavat muodot voivat esiintyä rinnakkain rakenteiden kanssa, jotka eivät enää noudata naturalistista kuvaustapaa. Viittaus Afrikkaan toimii tässä teoksen nimen temaattisena kehyksenä, ja sitä täydentävät tunikoihin ja päähineisiin pukeutuneet hahmot, mutta maalaus ei rakenna konkreettista kertovaa kohtausta. Olennaista on ihmisryhmän ja sen ympäristön muuntuminen viivojen, väriläiskien ja vastakohtien rytmiseksi sommitelmaksi. Teos sijoittuu näin välimaastoon, jossa figuratiivinen vaikutelma säilyy näkyvissä samalla kun väri saavuttaa yhä suuremman itsenäisyyden.
Hahmot voidaan nähdä yhteisenä ryhmänä tai kulkueena. Niiden läheisyys, pystyasennot ja vaatteiden jatkuvuus luovat vaikutelman kokoontumisesta, vaikka jokaisella hahmolla on oma värillinen identiteettinsä. Keltainen alue tuo kuvaan aurinkoista ja teatraalista energiaa, kun taas vihreä maa muodostaa näkymää kannattelevan perustan ja erottaa sen taustasta. Tummat ääriviivat eivät ainoastaan rajaa kehoja ja vaatteita, vaan luovat myös graafisen rytmin, joka yhdistää muotoja toisiinsa. Punaisten, sinisten, vihreiden ja keltaisten värien keskittymä tekee maisemasta aktiivisen jatkeen ihmisryhmälle. Sen sijaan, että sommitelma kuvaisi tiettyä paikkaa, se esittää tiivistetyn, eloisan ja tarkoituksellisesti muunnellun maailman.
Pystysuuntainen rakenne keskittää huomion hahmoihin, mutta tausta estää niitä jäämästä irrallisiksi. Aaltoilevat muodot etenevät niiden takana päällekkäisinä vyöhykkeinä ja luovat syvyyttä turvautumatta realistiseen perspektiiviin. Keltainen täyttää laajan keskialueen ja toimii valonlähteenä; sitä vasten mustat ääriviivat ja valkoiset vaatteet erottuvat erityisen voimakkaina. Näkyvät siveltimenvedot ja värimassat pitävät pinnan elävänä, kun taas ojennetun käsivarren ja joidenkin vaatteiden muodostamat diagonaalit johdattavat katsetta vasemmalta oikealle. Hahmojen erikokoisuus, kasvojen pelkistäminen ja tilan pirstoutuminen saavat kohtauksen näyttäytymään yhtä aikaa ihmisjoukkona ja värien arkkitehtuurina.
Tässä teoksessa Wassily Kandinsky yhdistää pelkistetyn esittävyyden väriin, viivaan ja muotoon liittyvän ilmaisullisen suhteen tutkimiseen. Maalauksen energia ei perustu yksityiskohtaiseen kerrontaan, vaan siihen, miten hahmot, maisema ja ääriviivat järjestyvät visuaalisten rytmien kokonaisuudeksi. Erityistä huomiota kannattaa kiinnittää vasemmalla olevaan valkoiseen hahmoon ja sen ojennettuun käsivarteen: siitä käynnistyy kontrastien ketju, joka kulkee keskimmäisten siluettien halki ja huipentuu oikean reunan siniseen ja keltaiseen. Tämä eteneminen auttaa ymmärtämään, kuinka ihmis- ja maisemaviittauksista voi syntyä vapaa sommitelma, jossa nimen afrikkalainen kaiku elää rinnakkain muotojen värähtelevän omalakisuuden kanssa.
Onko sinulla kysyttävää öljymaalausjäljennöksistämme? Katso usein kysytyt kysymykset.