Kuvaus
Louvren Marian ilmestys on keskipaneeli triptyykistä, jonka sivusiivet eivät todennäköisesti ole taiteilija Rogier van der Weydenin käsialaa. Sen tyyli poikkeaa melkoisesti Ristiltä ottamisesta, ja siinä on enemmän yhtäläisyyksiä taiteilijan Jan van Eyckin teoksiin. Se toistaa jopa joitakin yksityiskohtia, jotka tunnistamme Arnolfinin muotokuvasta, kuten vuodevaatteiden ja verhojen punaisen värin sekä kaiverretun kuparisen kynttelikön. Kuuluisan kuperan peilin sijaan maalauksessa on taustalla kiiltävä kuparimedaljonki. Tämäkin teos on täynnä Campinin tyylille tyypillisiä symboleja: lilja, kannu ja vesiallas, jotka kuvaavat Neitsyt Marian puhtautta; valonsäteen lävistämä pullo, joka tuo mieleen ihmeellisen syntymän; appelsiini eli ”kiinalainen omena”, kielletyn puun hedelmä, joka muistuttaa meitä lunastuksen tarpeesta; sekä sammuneet kynttilät, jotka odottavat Valon eli lihaksi tulleen Sanan saapumista.
Koska Jeesus syntyi 25. joulukuuta, tämän kohtauksen on täytynyt tapahtua suunnilleen 25. maaliskuuta. Takassa ei ole tulta, ja ikkunat ovat auki.
Maalaus näyttää olevan suunniteltu vastaamaan flaamilaista mieltymystä intiimeihin kotikohtauksiin. Niiden mukaisesti taidemaalareiden odotettiin sijoittavan uskonnolliset aiheet tuttuihin porvarillisiin sisätiloihin. Tämä ei kuitenkaan johdu realististen yksityiskohtien tarkkuuden tavoittelusta vaan varsinaisesti teologisista syistä.
Flanderin uusi uskonnollinen suuntaus tuohon aikaan oli ”devotio moderna”. Tämä oppi kehotti uskovia mietiskelemään Kristuksen ihmisyyttä ja kuvittelemaan hänet oman nykyisen elämänsä yhteyteen. Rogierin maalauksessa nykyajan ympäristö, jota korostaa sädekehien puuttuminen, on tarkoitettu houkuttelemaan katsoja osallistumaan aktiivisesti edessään avautuvaan kohtaukseen. Siksi enkeli Gabriel näyttäytyy Marialle yllään tahraton alba ja upea brokaattiviitta, aivan kuin hän olisi tullut toimittamaan messua eikä tuomaan viestiä.
Marian ilmestys oli yksi keskiajan suosituimmista aiheista, ja tämä perinne jatkui renessanssin aikana. Rogier van der Weyden syntyi vallonialaisessa Tournain kaupungissa noin vuonna 1400, mutta työskenteli pääasiassa Brysselissä, jossa hän myös kuoli vuonna 1464.
Van der Weyden, eli de la Pasture, kuten hänet tunnettiin äidinkielellään ranskaksi, oli yksi tärkeimmistä varhaisflaamilaisista taiteilijoista. Nimityksellä tarkoitetaan 1400-luvulla Flanderissa työskennelleitä maalareita. Hän vei taiteensa kuitenkin kauas goottilaisen taiteen staattisista kuvista ja syvien tunteiden ilmaisuun, vaikka pysyikin tiukasti pohjoisen maalauksen maltillisessa ja realistisessa perinteessä. Pietà on maalaus, jossa maalaustaide kehittyi kohti tunnepitoisempaa ilmaisua. Van der Weyden teki tämän pysyen uskollisena aikansa ja kotiseutunsa hengelle.
On kuviteltava ne kaupunkimaisemat, joissa Van der Weyden työskenteli. Flanderi ja Pohjois-Ranska muodostivat alueen, jonka horisonttia hallitsivat goottilaiset katedraalit ja kaupungin asiakirjoja säilyttävät kunnalliset kellotornit. Katedraalien valtavien veistettyjen ikkunoiden hienostuneet ja monimutkaiset kuviot yhdistyivät keskiaikaisten Bruggen ja Tournain kaupunkien pienten talojen pelkistettyihin suoriin linjoihin. Täälläkin henki oli puhdas ja kaupalle sekä teollisuudelle omistautunut, kuten Firenzessä. Uuden vaurauden tuoma ilo ilmeni kuitenkin uskonnollisissa aiheissa vielä voimakkaammin kuin Italiassa. Samaan aikaan kun Firenzen taiteilijat ja filosofit löysivät ihmisen kyselevän mielen uudessa tietoisuudessa, jossa platoniset käsitykset sulautuivat uskontoon, Brugge ja Tournai omistautuivat täysin Jumalan hurskaalle ylistämiselle.
Rogier van der Weydenin Marian ilmestys syntyi yhä täysin tämän aiemman, goottilaisen esittämisperinteen mukaisesti. Enkeli tuo Marialle viestin, että tämä tulee raskaaksi. Enkeli on pukeutunut upeisiin vaatteisiin, sellaisiin, joita kirkon ruhtinaat käyttävät juhla-asussaan katolisen juhlallisen messun liturgian aikana. Neitsyt Maria on polvistuneena lukemassa kirjaa. Tämä ennakoi tulevaa Uutta testamenttia. Tämä teos on kuitenkin myös pitkän perinteen jatkoa. Pyhä Anna, Marian äiti, kuvattiin usein opettamassa Mariaa lukemaan. Kohtauksissa, joissa Annaa ei esiinny, Maria kuvattiin silti lukemassa tai lukutelineen äärellä. Kirja on viisauden symboli. Esimerkiksi Belgian Leuvenin yliopisto on pitänyt Neitsyt Mariaa suojeluspyhimyksenään keskiajalta lähtien. Sen tunnuksessa oli kuva Neitsyestä istumassa Jeesus-lapsi sylissään; sama aihe esiintyi myös puuveistoksissa. Näitä kutsuttiin nimellä ”Sedes Sapientiae” eli viisauden istuimet.
Tässä maalauksessa huomio kiinnittyy flaamilaiseen huoneeseen, Neitsyt Marian makuuhuoneeseen, jossa kuvataan monia yksityiskohtia arkielämästä. Ikkunat ovat auki huoneen molemmilla puolilla, mikä antaa kuvalle ilmavan ja avaran tunnelman. Varjoja ei kuitenkaan ole, ja vain harvat yksityiskohdat ovat tummemmissa sävyissä: kaikista suunnista tuleva sama valo valaisee koko huoneen. Tämä vaikutelma oli varsin tyypillinen varhaisille flaamilaisille maalareille. Se korostaa pyhien hahmojen elämän tuonpuoleisuutta: maalarit halusivat tällä keinolla painottaa, etteivät nämä olleet oman maailmamme kohtauksia vaan mielikuvituksen ja syvän hartauden kuvia. Enkelin ja Marian kasvot ja vartalot ovat hieman pitkänomaiset ja joka tapauksessa hoikat; ne muistuttavat jopa toisiaan.
Alavasemmalla kulmassa olevien valkoisten liljojen on sanottu symboloivan Marian neitsyyttä. Kultaisen legendan mukaan Marian ilmestys tapahtui keväällä, mistä juontuu maljakossa olevan kukan aihe. Kevät on luonnon uudistumisen aikaa, ja Marian ilmestys uudistaisi uskonnon. Kultainen legenda kertoo, että Maria asui Nasaretissa ja että Nasaret tarkoitti ’kukkaa’; siksi pyhä Bernhard sanoi, että Kukka halusi syntyä kukasta kukkien vuodenaikana.
Taustalla oleva punainen katosvuode saattaa viitata yrttivuoteeseen, joka mainitaan Laulujen laulussa (”vuoteemme on vihreä”); muissa maalauksissa vuode on maalattu vihreäksi, ja se on tietenkin myös hedelmällisyyden symboli. Myöhäiskeskiajalla vihreä väri oli kuitenkin varattu kuningattarien makuuhuoneisiin, ja Maria oli Taivaan kuningatar. Kokonaisuus on staattinen, mutta Neitsyen ja enkelin vartaloiden hienoinen liike sekä heidän käsiensä liikkeet tuovat kohtaukseen sulokkuutta.