Kuvaus
Maalaus esittää jäähyväiskohtausta, jossa imettäjä pitelee valkoisiin puettua vauvaa. Nainen ja lapsi ovat sommitelman tunnetasoinen keskus, jota ympäröi useita aikuisia. Vasemmalla istuva tai polvistunut hahmo pitää käsiään yhdessä köynnösten peittämän suuren kivikaaren alla; etualalla toinen nainen erottuu keltaisella vaatteellaan, raidallisella hameellaan ja punaisella kankaallaan. Oikeassa reunassa profiilissa oleva mies tumma hattu päässään ja ruskeassa takissa seuraa kokoontumista. Etualalla on koira muiden eläinten seurassa, ja ikääntynyt muuri, punertavilla tiilillä katettu katto sekä kasvillisuus sijoittavat tapahtuman historialliselta vaikuttavaan maaseutuympäristöön.
Teoksen nimi, Jäähyväiset imettäjälle, suuntaa kohtauksen kohti eron hetkeä. Perinteisesti imettäjä oli nainen, jonka tehtävänä oli imettää tai hoitaa toiseen perheeseen kuuluvaa lasta; tässä tehtävässä yhdistyvät sosiaalinen ulottuvuus ja tunneside. Aikuisten läheisyys keskeiseen ryhmään tekee kodin piirissä tapahtuvasta tilanteesta yhteisen hetken, ikään kuin yhteisö saattaisi naisen ja lapsen matkaan. Vanha kaari, tie ja maaseutuarkkitehtuuri sitovat ihmisten välisen suhteen huolellisesti luotuun arkiseen maailmaan.
Vauva ilmentää hoivaa, riippuvuutta ja haavoittuvuutta, eikä kohtausta tarvitse tulkita biologisen äitiyden kuvaukseksi. Hahmojen kokoontuminen lapsen ympärille korostaa jäähyväisten yhteisöllisyyttä, ja koira sekä muut eläimet tuovat kertomukseen kodin arkea. Kasvillisuuden peittämä kivi luo pysyvyyden tuntua, joka on vastakohta muutoksen läheisyydelle. Lapsen ja hameen valkoinen erottuu ympäristön ruskeista, vihreistä ja okran sävyistä ja suuntaa katseen tunteikkaaseen ytimeen.
Vaakasuuntainen sommitelma johdattaa katsetta vasemmanpuoleisesta kaaresta keskellä olevaan ryhmään ja edelleen oikealla seisovan miehen luo. Puoliympyrän muotoinen kaari muodostaa vankan geometrisen rakenteen, jota tasapainottavat oksat, köynnökset ja hahmojen pehmeät diagonaalit. Asennot luovat vaihtelevan rytmin: yksi henkilö vetäytyy itseensä, toinen kumartuu, kolmas seisoo suorana ja mies katsoo sivuprofiilista. Etualalle sijoitettu koira luo syvyyttä ja yhdistää katsojan tilan maalauksen tapahtumiin. Vaatteille ja kasvoille lankeava pehmeä valo jäsentää ruskeiden, oliivinvihreiden, hillittyjen punaisten ja kermanvalkoisten sävyjen kokonaisuutta.
Teos liittyy Etienne Aubryn tuotantoon ja ranskalaiseen sentimentaaliseen genremaalaukseen, jossa keskitytään Etienne Aubry, arkisiin tapahtumiin, ihmissuhteisiin ja tarinalliseen lavastukseen. Tässä teatraalisuus syntyy ryhmän sommittelusta sekä arkkitehtuurin rauhallisuuden ja teoksen nimen ennakoiman eron välisestä kontrastista. Pieni, valovoimainen vauva jäsentää sommitelman suuntia: ihmiset, eläimet ja polku asettuvat sen ympärille. Näin intiimi jäähyväishetki saa yhteisöllisen ulottuvuuden, ja maaseutumaisemasta tulee olennainen osa tunteiden välittymistä.
Onko sinulla kysyttävää öljymaalausjäljennöksistämme? Katso usein kysytyt kysymykset.