Kuvaus
Maalaus Maatilan puutarha auringonkukkineen, jonka on maalannut Gustav Klimt, esittää rehevän, täydessä kukassa olevan puutarhan suoraan edestä nähtynä. Maalauksen pinta on tiheästi täynnä varsia, lehtiä ja monivärisiä kukkia, eikä horisontti tai taivas vie katsetta muualle. Useat keltaiset, tummakeskustaiset auringonkukat hallitsevat yläosaa ja keskialuetta, kun taas suuret vihreät ja sinivihreät lehdet muodostavat tiiviin kasvillisuuden kudelman. Niiden lomaan sijoittuu punaisia, oransseja, vaaleanpunaisia, sinisiä, violetteja, valkoisia ja keltaisia kukkia. Alaosassa kaksi valkoista kukkaryhmää erottuu valoisina katseenvangitsijoina ruohojen ja varsien muodostamaa taustaa vasten.
Teoksen nimi sijoittaa näkymän maaseudulle, vaikka maalaus ei kuvaa maatilaa rakennusten tai työkalujen avulla, vaan tuo sen esiin puutarhan runsauden kautta. Ennen kaikkea teos on visuaalinen ylistys viljellylle luonnolle ja sen hallitsemattomalle kasvulle. Puutarhoilla ja kukka-aiheisilla sommitelmilla on tunnistettava sijansa Gustav Klimtin tuotannossa. Itävaltalainen taidemaalari Klimt yhdistetään Wienin Secessioon. Tässä teoksessa maisema lakkaa olemasta avara näkymä ja muuttuu koristeelliseksi kentäksi, jossa kasvillisuus täyttää lähes koko kuvapinnan.
Auringonkukat tuovat kukkamassaan elinvoimaa ja valoa. Niiden voimakas keltainen väri luo katseenvangitsijoita syvänvihreiden sekä punertavien, vaaleanpunaisten ja violettien sävyjen lomaan. Kukka-aiheiden runsaus tuo mieleen hedelmällisyyden ja luonnon rehevyyden, mutta teoksen vahvuus perustuu ennen kaikkea kokonaisuuden koristeelliseen jäsentelyyn. Päällekkäiset suuret lehdet tasapainottavat terälehtien hehkua ja luovat tasorakenteen, joka sitoo sommitelman yhteen. Alhaalla kaksi valkoista kukkamassaa toimii valoisana vastapainona; niiden väliin jäävä tila tuo runsauden keskelle rytmikkään tauon.
Pystysuuntainen sommittelu ohjaa katseen ylöspäin etenevään kasvimuotojen sarjaan. Ylä- ja keskiosan suuret lehdet muodostavat yhtenäisiä visuaalisia pintoja, joita kapeat varret ja pienet kukat rikkovat jatkuvalla väreilyllä. Laajojen tyhjien tilojen puuttuminen vähentää perinteistä syvyysvaikutelmaa ja saa puutarhan näyttämään lähes värikudokselta. Auringonkukkien keltainen erottuu kontrastin ansiosta, mutta ei hallitse kokonaisuutta yksinään: se sulautuu punaisten, oranssien, sinisten, violettien, vaaleanpunaisten ja valkoisten sävyjen verkostoon. Katse liikkuu näin selkeästi erottuvien kohteiden ja pintaa rikastavien yksityiskohtien välillä.
Tämä koristeellinen runsaus sopii yhteen Gustav Klimtiin liitetyn koristelullisen ilmaisun kanssa: perspektiivi on häivytetty, värit ovat voimakkaita, ja huomio kiinnittyy lehtien ja kukkien rytmeihin tavanomaisen maisemasyvyyden sijaan. Puutarha muuttuu lähes abstraktiksi pinnaksi, jolla luonto järjestyy kontrastien, toistojen ja päällekkäisten kerrosten kudelmaksi. Teosta tarkastellessa kannattaa kiinnittää huomiota siihen, kuinka auringonkukat jäsentävät yläosaa ja kuinka valkoiset kukat tasapainottavat alaosan kolmannesta. Näiden kahden vastapainon välissä jokainen lehti ja väriryhmä auttaa muuttamaan maalaismaiseman jatkuvan runsauden visuaaliseksi kokemukseksi.
Onko sinulla kysyttävää öljymaalausjäljennöksistämme? Katso usein kysytyt kysymykset.